perjantai 15. marraskuuta 2019

Toinen lukunäyte Säädyn jatko-osan sivulta


Planeetan pinta lähestyi ja sen muodot alkoivat tarkentua. Ainakin nyt ikkunoista levittäytyvän maiseman perusteella paikka oli melko jylhä. Pinnasta nousi silmänkantamattomiin rosoisia vuoria, joiden lomassa lepäsi vehreän metsän tai lainehtivien niittyjen muodostamia laaksoja. Siellä täällä virtasi laaksosta toiseen suuria jokia, jotka päätyivät kirkasvetisiin järviin. Vuorten kiviaineksissa näkyi lukuisia ruskean eri sävyjä, mikä antoi koko maisemalle omanlaisensa tunnelman.

”Onko tämä tyypillinen maisema?”

”On toki seutuja, joissa metsää on laajemmin ja on paljon myös korkeampia vuoristoja, joissa ei kallion lisäksi ole kuin lunta, mutta kyllä tämä varmaan on se tyypillisin.”

Bendar nyökkäsi ja jatkoi hänelle täysin uuden maailman tarkkailua sukkulan ikkunasta.

Kohta kaukaisuudessa alkoi häämöttää toisenlainen maisema. Sukkula lensi sitä kohti ilmeisen tarkkaan määriteltyä linjaa pitkin, sillä edellä näkyi muutakin samansuuntaista liikennettä. Kun tultiin lähemmäs, varmistui Bendar näkemästään. Kyseessä oli kaupunki, valtavin kaupunki mitä hän koskaan oli nähnyt. Vaikka he olivat useiden satojen metrien korkeudella, ei kaupungin rajoja muilla suunnilla kyennyt näkemään.

Kaupunki jatkui silmänkantamattomiin, kumpuillen maan muotojen mukana yhtenäisenä ruskeana kiviviidakkona. Bendar ei voinut tietää, oliko maisema alun perin ollut täällä vähemmän vuoristoinen vai oliko kaikki vuoret tasoitettu ja louhittu kiviainekseksi massiivisen kaupungin tieltä.

Kun kaupunki edelleen lähestyi ja kasvoi silmissä, sen yksityiskohdat alkoivat hahmottua ja nekin olivat poikkeukselliset kaikkeen ennen nähtyyn. Ehkä dt’munoirien kivikaupungit heidän kotimaailmassaan G’dukarissa olivat lähimpänä tätä, niin materiaalin kuin myös selkeälinjaisuuden osalta. Samankaltaisuus oli kuitenkin melko kaukaa haettua, sillä dt’munoirien kaupungit olivat matalia ja huomattavasti pienempiä. Täällä jo laitakaupungin rakennukset olivat järjestäen korkeita. Yhtään alle kymmenkerroksista ei ollut ja rakennukset jatkuivat valtavan laajana mattona kaikkialle.

Katuverkosto rakennusten välissä oli säännöllinen, mutta suhteellisen kapea. Mitään suuria puistokatuja ei näkynyt ja kadut vaikuttivatkin ahtailta kanjoneilta korkeiden rakennusten väleissä. Kaikki rakennukset olivat tasakattoisia, pohjaratkaisultaan kulmikkaita ja pelkkää kiveä ainakin ulospäin. Niissä ei olut mitään laajoja ikkunarivistöjä tai suuria lasiseiniä.

Rakennusmateriaalina oli käytetty planeetan ruskeansävytteistä kiviainesta, joka antoi kaupungille ainutlaatuisen ilmeen. Muuta väriä oli näkyvissä vain siellä täällä ja sitä oli käytetty lähinnä koristeena tai korostamaan yksityiskohtia.

Ilmassa oli paljon liikennettä, enemmän kuin Bendar oli missään nähnyt. Monen kokoisia ja mallisia aluksia lensi eri suuntiin, mutta selkeän johdonmukaisesti, aivan kuin ilmaankin olisi piirretty oma katuverkostonsa. Täällä lähiliikennettä hoidettiin selvästi muita enemmän ilmateitse, mistä tietenkin kertoi jo se, että agenttia kuljetti yksityishenkilö omalla sukkulalla ja omaa rahtiaan noutaen.

Sukkula lensi loputtomalta tuntuvan ajan tuon tasaisen kaupunkikuvan ylitse. Rakennukset muuttuivat hiljalleen sitä korkeammiksi mitä syvemmälle mentiin. Lopulta keskusta alkoi häämöttää edessä. Sen erotti äkisti korkeammiksi kasvavista rakennuksista, jotka kohosivat ympäröivästä kaupungista kuin valtava seinä. Niistä suurimmat olivat useiden satojen metrien korkuisia, paljon korkeampia kuin sukkulan käyttämä lentokorkeus.

Keskustassa ja sen läheisyydessä oli myös arkkitehtuuriltaan toisenlaisia ja pinta-alaltaan tornitaloja laajempia rakennuksia. Kaupungin yleinen arkkitehtuuri koostui kulmikkaista ja tasakattoisista rakennuksista, mutta nuo suurimmat monumentit muistuttivat ruskean ruutumaton keskellä kohoavia vuoria. Ne seisoivat siellä täällä itseään pienempien rakennusten seassa ja peittivät lukuisten korttelien kokoisen maa-alan. Nämä massiiviset rakennelmat saattoi helposti päätellä julkisiksi rakennuksiksi.

Hukokor käänsi sukkulan sivuun ennen ydinkeskustaa. Suurimpien rakennusten massiiviset hahmot jäivät nyt sivulle ja varjostivat lentokorkeutta korkeampina kulkua.

Ympärillä oli muuta lentoliikennettä, joka kulki säännöllisen kuvion mukaisesti kaupungin yllä. Bendar saattoi nähdä rakennusten tasakatoille maalattuja tasanteita, joita erikokoiset alukset käyttivät nousuun ja laskeutumiseen. Sivummalla osa lentoreiteistä kulki ydinkeskustan valtavien rakennusten väliin jäävissä kanjoneissa.

Hukokor alkoi vähentää korkeutta lähestyessään määränpäätä. Samalla hän hidasti nopeutta ja moottorien ääni vaimeni tehojen vähentyessä. Viimeiset kymmenet metrit sukkula laskeutui suoraan alaspäin, kohti katolle maalattua neliötä. Laskeutumismoottoreiden ilmavirta nostatti hetkeksi pölypilven ympärille ja sumensi näkökentän. Sitten jalakset tömähtivät kivisen rakennuksen katolle. Iskunvaimentimet ottivat suhteellisen suuret voimat vastaan ja ohjaamossa tuntui vain pieni notkahdus.

”Perillä.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti