Olen nyt julkaissut neljä kirjaa,
jotka sekoittavat keskenään scifin, fantasian, mysteeriromaanien ja
historiallisten kertomusten genrejä. Ne myös sijoittuvat kaikki samaan
universumiin ja samalle historialliselle aikajanalle. Miten siis päädyin tähän?
Oliko se tarkoituksellista alusta alkaen?
Eipä tietenkään, alku oli ihan
tavanmainen yhden kirjan mittainen fantasiatarina. Lähdin kirjoittamaan sitä
joskus 12-vuotiaana 80-luvun alussa pisteestä A pisteeseen B ilman sen
suurempaa tavoitetta. Pikkuhiljaa tarinan kehittyessä halusin siihen kuitenkin myös
historiallista syvyyttä. Se tuntui luonnolliselta ja jopa välttämättömältä. Tämähän
on tietenkin aika luonnollista juuri fantasian ja scifin parissa, koska niiltä
puuttuvat reaalimaailman vakiintuneet kiintopisteet. Minulle sykäys tuli todennäköisesti
Tolkienin ja Asimovin fanituksen kautta, koska heillä molemmilla oli päätarinan
taustalla laaja historia ja he olivat tuohon maailmanaikaan pääsääntöiset
lähteeni näihin genreihin.
Niinpä keskustelujen ja takaumien
kautta kerroin päätarinan mukana niistä historiallisista seikoista, joiden
takia tapahtumahetken tilanteeseen oli päädytty. Vielä tässä vaiheessa tuossa
historiassa oli melkoisesti jumalallista mytologiaa ja luomiskertomusta, mutta
myös kansojen kehityshistoriaa ja nykyisyyteen vaikuttaneita tapahtumia.
Kirjan lähestyessä loppua ilmeni
myös jonkinlainen tarve saada sille jatkuvuutta. Siis niin, ettei tarina vain
pääty, vaan sen tapahtumilla on tulevaisuuden kannalta vaikutus ja tarkoitus.
Alun perin lopetus oli liittynyt noihin jumalallisiin mytologioihin, mutta nyt vaihdoinkin
suuntaa ja lopetin tarinan tavalla, jossa se vaikutti myös muihin kansoihin eri
planeetoilla. Ensimmäinen askel fantasian ja scifin yhdistämisessä siis.
Näin olin kirjoittanut ensimmäisen kokonaisen
romaanin mittaisen tarinan ja ikään kuin vahingossa pitkähkön historian sen maailmalle.
Tässä kohtaa elettiin noin vuotta 1985 ja mekaaninen kirjoituskone oli
naputtanut reilut 300 liuskaa.
Tarina jäi lepäämään ja aloitin
seuraavaa. Koska intohimoni oli sekä fantasian että scifin puolella, oli avaruustarina
luonnollisesti seuraava aiheeni. Nyt vaihtui myös työkalu, sillä iltatöistä
saamillani rahoilla ostin sähköisen kirjoituskoneen, jossa oli jopa
korjaustoiminto ja joka vanhempieni pelastukseksi oli myös hiljaisempi.
Uuden tarinan lähtiessä liikkeelle,
olin jo tietoinen halustani kirjoittaa historiallista jatkuvuutta. Niinpä
valmistelin kirjoittamista jonkinlaisilla ajatuksilla tarinaa edeltävästä menneisyydestä
ja mietin keinoja niiden kertomiseen. Uudessa tarinassa oli siis heti mukana kuvailuja
menneisyydestä, joka vaikutti tarinan käynnistämiin tapahtumiin.
En tarkkaan tiedä missä kohtaa
kesken tarinan keksin yhteneväisyyden scifitarinan tilanteelle ja
fantasiatarinan lopetuksen vaikutuksille. Joka tapauksessa olin äkisti varma,
että nämä kaksi tarinaa nivoutuivat toisiinsa, vaikka ne sekä genrellisesti
että ajallisesti olivat kaukana toisistaan. Ehkä syynä oli se tietynlainen
filosofinen maailmankuva, jota olin jo hahmotellut fantasiatarinassa ja joka
oli vielä vahvempana mukana scifitarinassa. Se tuntui vahvalta linkiltä ja sai
pohtimaan tuota yhteyttä niin itse tarinassa kuin myös sen ulkopuolella.
Pohdintojen myötä laadin ensimmäiset
tarinoiden ulkopuoliset suunnitelmat historian aikajanasta niiden välillä. Fantasiatarinalleni
kehittämä menneisyys oli nyt kaiken lähtökohta ja scifitarina saattoi sen
eräänlaiseen taitekohtaan. Toki jouduin tekemään molempiin kirjoihin muutoksia rakentaessani
tätä yhtyettä, koska alun perinhän sitä ei ollut. Fantasiatarinan jumalallista
mytologiaa poistin ja muokkasin tavalla, joka tuki paremmin kokonaisuutta. Samalla
yliluonnolliset elementit poistuivat tarinan keskiöstä ja siirtyivät taustalle
tukemaan laajempaa tarinaa. Scifitarinaan sen sijaan lisäsin mytologiaa ja yliluonnollisia
elementtejä. Samalla muutin tapahtumien perusteita tukemaan vielä paremmin
uutta lähtökohtaa ja kehitin edelleen omaa filosofista maailmankuvaani.
Kolmas tarinani oli dystopiaa ja
ensimmäinen, jonka kirjoitin suoraan luomalleni aikajanalle. Nyt elettiin
vuotta 1991, mikä on helppo muistaa, koska silloin ostin ensimmäisen
tietokoneeni ja tarina oli ensimmäinen, jonka sillä kirjoitin.
Dystopiatarina avasi yhden ajanjakson,
jota oli scifitarinassa sivuttu. Samalla se hahmotti tapaa, jolla uusia
tarinoita kirjoittaisin. Jokainen kertoisi yhden osan luomani
maailmankaikkeuden historiasta, olisi itsenäinen kertomus, mutta sisältäisi
viitteitä muihin tarinoihin.
Jokainen tarina tietenkin kehitti ja tarkensi tuota historiaa, joka oli kuitenkin aluksi melko yksinkertainen ja suoraviivainen. Vain muutaman Excel rivin mittainen aikajana kasvoi pikkuhiljaa satoihin riveihin. Samalla tapahtumien paikat vaihtelivat, jotkut asiat poistuivat tarpeettomina tai vanhentuneina ja uusia tuli mukaan. Tämä kehitys jatkui koko sen ajan, jona vain harrastin tarinoita ja julkaisukynnys oli jossain kaukana.
Tässä tilanteessa olin, kun päätin
lähteä indiekirjailijaksi ja julkaista omakustanteen. Oli tietenkin selvää,
että jatkaisin kertomalla omasta maailmankaikkeudestani, mutta muuten pohdin
pitkään mitä oikeasti kirjoittaisin. Lähtisinkö editoimaan vanhoja
käsikirjoituksia vai tekisinkö kokonaan uuden tarinan ja ennen kaikkea, mihin
ajanjaksoon sen sijoittaisin.
Päädyin siihen, että kirjoittaisin
kokonaan uuden tarinan ja sijoittaisin sen suhteellisen alkuun tuossa
historiassa, jopa ensimmäistä fantasiatarinaani aikaisempaan aikakauteen. Tämä
loisi jonkinlaisen lähtökohdan kirjoille, minulle ja lukijoille (joista toki
tässä vaiheessa en uskaltanut edes unelmoida). Tiesin jo tässä vaiheessa, ettei
seuraava kirja olisi suoraa kronologista jatkoa ensimmäiselle, joten vankan
perustuksen luominen tuntui järkevältä. Ajatus sekoittaa aikajanaa oli siis
mukana alusta saakka. Se oli lähtöisin noista kahdesta ensimmäisestä tarinasta,
jotka olin kirjoittanut kauaksi toisistaan ja joiden välillä oli hirvittävästi
tapahtumia.
Halusin siis sekoittaa genrejen
lisäksi myös aikajanaa, eli jokainen kirja kertoisi samasta maailmankaikkeudesta,
mutta ei suinkaan kronologisessa järjestyksessä. Tällä tavoin asiat eivät olisi
lukijalle liian helppoja ja saavuttaisin myös toisen tavoitteeni, eli tuoda
jonkinlaisia hiljalleen paljastuvia mysteereitä ja salaisuuksia kirjojen tapahtumiin.
Joten mitähän kaikkea vielä on
tulossa? Kuka tietää.