tag:blogger.com,1999:blog-54214173641520332882024-03-05T11:31:19.122-08:00Kirja kertoo tarinanOmakustannekirjailijan ajatuksia kirjoittamisesta, kirjoista ja elämästä niiden ympärillä.Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.comBlogger33125tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-1699535922389656632024-01-15T11:28:00.000-08:002024-01-15T11:28:23.096-08:00Koloniasta lukijoilta<p>Pikkuhiljaa Kolonia on saanut arvioita sinne sun tänne ja aika hyvältähän tuo näyttää. Vaikka arviot ja lukijapalautteet ovat yksittäisiä niin kokonaisuutena ne antavat hienon onnistumisen tunteen. Samalla tietenkin mukava ajatella, että lukijat ovat saaneet vastinetta rahoilleen.</p><p>"Kolonia piti taas kerran otteessaan tummanpuhuvalla seikkailuaineksin maustetulla ihmisluonnon ja yhteiskunnankin kriittisyydellä varustetulla lukukokemuksella."</p><p>"Suuri annos realistista fantasiaa ja tummaa huumoria eikä kyyneliltäkään säästytty."</p><p>"Taas kerran äärimmäisen koukuttavaa luettavaa, jolle annan ehdottoman täsmäsuosituksen."</p><p>"Kirjan hahmot ovat taas luotu käsinkosketeltaviksi ja siksi helposti rakastettaviksi niin hyvässä kuin pahassa."</p><p>"Juoni kantoi hyvin koko kirjan ajan ja loppukohtaus oli jopa eeppinen.”</p><p>"Sisällöltään Kolonia on oivaltavaa kuvausta valtarakenteista ja mahdollisuudesta purkaa vastakkainasetteluja. Ja kaikki tuo puettuna viihteelliseksi seikkailuksi!"</p><p>"Kirjan ehdottomasti mielenkiintoisin henkilö on sadistinen siirtomaapoliisi Kate, jonka mielenliikkeitä kuvitellessa voi viiltäjä -Jackia tai vaikka Mengeleä pitää kuoripoikina."</p><p>"Ihmiskultin rakentaminen kristinuskon eräänlaisena irvokkaana jatkumona sen hetkisen uskonnon jumalallisen viitekehyksen sisään oli aika nerokas idea yhden rodun ylivallan kokonaisuudessa."</p><p>Kolonia löytyy jokaiselle sopivassa formaatissa. Näppärä pehmeäkantinen, juhlava kovakantinen tai edullinen ja heti luettavissa oleva e-kirja.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS93Q9l3mClWWxnE9bkyhRbrDE6IeLJKZFkLh9KfVS3t77QTlkVej8_yRvYnpj08nvV1LXXucAUsHDbUI8sBsJJkpyLEiumTNY-8cxWlBCrH3ShSFMRwf88eyoIO21fHwSf09nKvAXw8XEH5LhCm_oJHf_jBcZtNBv-oNPDYvEdQalR_e5HwOO-YubMA4u/s720/Arvostelut.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS93Q9l3mClWWxnE9bkyhRbrDE6IeLJKZFkLh9KfVS3t77QTlkVej8_yRvYnpj08nvV1LXXucAUsHDbUI8sBsJJkpyLEiumTNY-8cxWlBCrH3ShSFMRwf88eyoIO21fHwSf09nKvAXw8XEH5LhCm_oJHf_jBcZtNBv-oNPDYvEdQalR_e5HwOO-YubMA4u/w640-h640/Arvostelut.png" width="640" /></a></div><br /><p><br /></p>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-72504824731847031182023-12-23T03:00:00.000-08:002023-12-23T03:00:17.115-08:00Hyvää joulua ja onnellista uutta vuottaKirjojeni päähenkilöt suostuivat pienen taivuttelun jälkeen juhlakauden yhteispotrettiin. En tiedä kuinka he kaukaisissa maailmoissa joulua viettävät tai ovatko ihmiset edes vieneet tuota perinnettä mukanaan tähtien joukkoon, mutta joka tapauksessa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.<div><br />Jos ette yhdistä yhtä hahmoista mihinkään kirjaani niin ei hätää, hänet tulette tapaamaan ensi syksynä.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrXCBNlGX2dCW6ma-Hu2yhUGdH2C8ncnKHboikWDhKrEhSpihQ0j1dUwB-Kf4V9Mcc2UFUbY06nSJlT7gZjmfOG4Rp9MwPQ212_qDhTtM3dhEgHgCKtCMl-PVeOAPVhTtzfOA-qX743h3XNM501qzC3AJexe53Z4zieSYDB0eyNa_q07xUVoFXRoakZBuU/s946/Joulu2023.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="946" height="305" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrXCBNlGX2dCW6ma-Hu2yhUGdH2C8ncnKHboikWDhKrEhSpihQ0j1dUwB-Kf4V9Mcc2UFUbY06nSJlT7gZjmfOG4Rp9MwPQ212_qDhTtM3dhEgHgCKtCMl-PVeOAPVhTtzfOA-qX743h3XNM501qzC3AJexe53Z4zieSYDB0eyNa_q07xUVoFXRoakZBuU/w400-h305/Joulu2023.png" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-66511950372813172902023-11-09T04:09:00.002-08:002023-11-09T04:09:42.555-08:00Kahdeksas kirjani Kolonia on ilmestynyt!<p> ”Kolonisaatio leviää linnunradalla propagandan, väkivallan ja uskonnon voimalla. Siirtomaahallinto luottaa ylirotuteoriaan, jossa on vain yksi puhdas, jumalan kuvaksi luotu kansa ja kaikki muut ovat maan mudasta siinnyttä saastaa. Älyllisen elämän samankaltaisuus koettelee todennäköisyyksien rajoja, mutta onko syynä kolonisaation palvoma pyhä veri vai jokin tuntematon tekijä. Jotkut haluavat peittää tiedon ja valjastaa sen oman totuutensa työkaluksi. Toiset haluavat paljastaa sen kaikille.”</p><p>Kirja saatavilla useimmista verkkokirjakaupoista näppäränä pehmeäkantisena ja juhlavana kovakantisena. E-kirja on tulossa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilq1W5tFsOxXHqHhqj-izD6FwhDuO1E7FBhPXDQmYpkJQYtq1B3mvL2FVVStrFQV9i0ja7nUTYIY3-WKPM3t3A5q0CT_NAGhUTi8307EqIgONS-av8uDE-khaZkPZ5lOHVbUcTBz6nXVhMwSFXI3U8-WdqR2gGZQ8V5EkdAXq5afwLyuENpYZ5KoBeRYNO/s720/Kirjamainos9.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilq1W5tFsOxXHqHhqj-izD6FwhDuO1E7FBhPXDQmYpkJQYtq1B3mvL2FVVStrFQV9i0ja7nUTYIY3-WKPM3t3A5q0CT_NAGhUTi8307EqIgONS-av8uDE-khaZkPZ5lOHVbUcTBz6nXVhMwSFXI3U8-WdqR2gGZQ8V5EkdAXq5afwLyuENpYZ5KoBeRYNO/w400-h400/Kirjamainos9.png" width="400" /></a></div><br /><p><br /></p>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-2034966877798725592023-10-15T06:37:00.003-07:002023-10-15T06:37:45.508-07:00Toisen esilukijan kommentteja KoloniastaToisen esilukijan palautteesta löytyi tällaisia kommentteja. Jos tuon haluaa tiivistää niin nerokas ja eeppinen, eikö?<br /><br />”Ewoirangin minimalistinen elämäntapa oli huolellisesti kudottu kasaan, samoin hänen älyllinen heräämisensä siirtomaahallinnon lonkeroihin ja mädännäisyyteen.”<br /><br />”Kirjan ehdottomasti mielenkiintoisin henkilö on sadistinen siirtomaapoliisi Kate, jonka mielenliikkeitä kuvitellessa voi viiltäjä -Jackia tai vaikka Mengeleä pitää kuoripoikina.”<br /><br />”Ihmiskultin rakentaminen kristinuskon eräänlaisena irvokkaana jatkumona sen hetkisen uskonnon jumalallisen viitekehyksen sisään oli aika nerokas idea yhden rodun ylivallan kokonaisuudessa.”<br /><br />”Juoni kantoi hyvin koko kirjan ajan ja loppukohtaus oli jopa eeppinen.”<div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg11j1ePaEi22haNUTEA_Kc09uOSNEpOE2vxApStdRVx62kFPvg1ld_Wl2uFkWwKxGuQhBp3W0VmxB2_XHZ_o5xeR2neJiqoZsfE1i_81IRXsV1iykSCYbCFWDir1cBtR_6VFP_0G8pkczZrPWiqYhyYGsFDY3nDT2a3NCCWeac4Oiu3mk27Bbkk7Swvk7L/s720/Kirjamainos4.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg11j1ePaEi22haNUTEA_Kc09uOSNEpOE2vxApStdRVx62kFPvg1ld_Wl2uFkWwKxGuQhBp3W0VmxB2_XHZ_o5xeR2neJiqoZsfE1i_81IRXsV1iykSCYbCFWDir1cBtR_6VFP_0G8pkczZrPWiqYhyYGsFDY3nDT2a3NCCWeac4Oiu3mk27Bbkk7Swvk7L/w400-h400/Kirjamainos4.png" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-25654663457217899922023-09-19T05:05:00.001-07:002023-09-19T05:05:08.068-07:00Esimakua tulevasta uutukaisesta pienen videon muodossaKolonisaatio leviää linnunradalla propagandan, väkivallan ja uskonnon voimalla. Siirtomaahallinto luottaa ylirotuteoriaan, jossa on vain yksi puhdas, jumalan kuvaksi luotu kansa ja kaikki muut ovat maan mudasta siinnyttä saastaa.<br /><br />Älyllisen elämän samankaltaisuus koettelee todennäköisyyksien rajoja, mutta onko syynä kolonisaation palvoma pyhä veri vai jokin tuntematon tekijä. Jotkut haluavat peittää tiedon ja valjastaa sen oman totuutensa työkaluksi. Toiset haluavat paljastaa sen kaikille.<br /><div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="background-color: white; color: #050505; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space-collapse: preserve;"></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dxdgis_tYx5gdMZnOY8ytz7vvvYh5Z-yNVAsyBIS10u14KvJXsjC11UcmuljlFgwPKvdl0G7JD7unLgHP70dA' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div><br /><div><br /></div>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-6181134170232753772023-08-18T06:20:00.001-07:002023-08-18T06:20:15.099-07:00Palaute esilukijoilta<div class="separator" style="clear: both;">Ensimmäinen palaute Kolonian esilukijoilta. Ilmeisesti aivan metsään ei ole tämä uutukainenkaan menossa, vaikka on ehkä synkin kirja mitä olen kirjoittanut ja rakenteellisesti jälleen itselle uutta tyyliä.<br /><br /> <br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqF9MBODL3NmZy0lkR1rDH6hN-wajEWKFl-Qy_0qhmu0BZdfDOyn0rL3fayIWVkUrsi2QVKeOX3mdX_aUZX5CrxWkyalyfz7cHZL2NO-UutUP3C9M2RuLp2Ape_sH_3S7WXijmGcK3ITdY91eke8Obn-bMberQt8a08mrIrU5C3a2LUyGaOeTidfV7AaU2/s720/Kirjamainos2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqF9MBODL3NmZy0lkR1rDH6hN-wajEWKFl-Qy_0qhmu0BZdfDOyn0rL3fayIWVkUrsi2QVKeOX3mdX_aUZX5CrxWkyalyfz7cHZL2NO-UutUP3C9M2RuLp2Ape_sH_3S7WXijmGcK3ITdY91eke8Obn-bMberQt8a08mrIrU5C3a2LUyGaOeTidfV7AaU2/w400-h400/Kirjamainos2.png" width="400" /></a></div><br /><p class="Romaaniteksti" style="text-indent: 0cm;"><br /></p>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-46385598769114078122023-08-06T05:07:00.003-07:002023-08-06T05:07:50.634-07:00Käsikirjoitus lähti esilukijoilleKäsikirjoitus lähti esilukijoille ja nyt voi hetken hengähtää. Alla kirjan ensimmäinen ja viimeinen kappale, joiden väliin mahtuu reilu neljäsataa sivua tarinaa. <br /><br />”Harmaat pilvet roikkuivat suurkaupungin yllä, sekoittuen osaksi tuota betonin ja teräksen muodostamaa maisemaa. Ylöspäin kurottavien tornitalojen korkeimmat huiput katosivat jonnekin harmauden joukkoon. Pilvien luomaa harsoa vasten loistivat kaupungin lukemattomista valoista ne, jotka onnistuivat tunkeutumaan läpi illan hämäryyden ja taivaalta putoavan tihkusateen.” <br /><br />”Hiljalleen maisema ympärillä hämärtyi. Sydämen lyönnit kuulostivat kohtuuttoman voimakkailta. Miten ne saattoivat pauhata korvissa kuin ukkonen. Miksi koko muu maailma oli hiljentynyt? Haavoista valui hengityksen hiipuessa verta puroina. Viimeiset henkäykset nostivat punaisen elämännesteen suuhun, josta se valui voimattoman yskinnän mukana kasvoille. Jokaisen lyönnin jälkeen aika seuraavaan pidentyi, kun sydän pumppasi verta, jota oli hetki hetkeltä vähemmän. Sydän löi vielä muutaman epätoivoisen lyönnin ennen kuin lopetti työnsä toivottomana.” <br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW6ryhzQWRS28Gf4hR4scdUUI0E2zMR7bHg4sauu0xR34pBL9cVj2_yTVtRqW0gJqc_6VhDPhRUSsGp7Ird4tnHVY_FrxeUEkOuFY4hTs4ESh2ji3mtNDFmq37Q7byPVAXHfWtkDkBcJTu2kr2PeGmQrns8oobkvMdpF4rdOOVDAKKwaf8vW-3o1iGFw3a/s720/Kirjamainos1.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW6ryhzQWRS28Gf4hR4scdUUI0E2zMR7bHg4sauu0xR34pBL9cVj2_yTVtRqW0gJqc_6VhDPhRUSsGp7Ird4tnHVY_FrxeUEkOuFY4hTs4ESh2ji3mtNDFmq37Q7byPVAXHfWtkDkBcJTu2kr2PeGmQrns8oobkvMdpF4rdOOVDAKKwaf8vW-3o1iGFw3a/w400-h400/Kirjamainos1.png" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-66318666718409664292023-05-21T05:54:00.001-07:002023-05-21T05:54:28.448-07:00Pääsiäismunat luovat yhteyksiä kirjoihinKuten moni tietää niin kaikki kirjani ovat itsenäisiä tarinoita, mutta kertovat silti samasta maailmankaikkeudesta. Jokainen itsenäinen tarina on pieni pala luomaani historiaa ja viljelen niissä hienovaraisia viittauksia kirjasta toiseen.<div><br />Niinpä lukijat voivat bongailla pääsiäismunia lukiessaan ja aina uuden kirjan jälkeen julkaisen kuvajaisen kyseisen teoksen viittauksista. Joten nyt on aika paljastaa Symbolin yhteydet kaikkiin edeltäviin kirjoihin.</div><div><br /><div class="" data-block="true" data-editor="95e4j" data-offset-key="9srst-0-0"><div class="_1mf _1mj" data-auto-logging-id="f1dd287a899e968" data-offset-key="9srst-0-0" style="direction: ltr; position: relative;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIf-hvcnCfjJjieaKQpfFvJ3ny_b-skSUFPT1vWeBR_a4-NBmeE8UWNFF5gyqWIwf_ayubip4OVmKvATnKe4hOE4xm85aw9XxGYVxW7DgU-Q1jB21fClQHzM4aNoBbkaA8vqmnZcHP9JSatBPLorb7QkW0g4rzm25zNegxvnEkmV5ZAP6CDenW3xNR2w/s1280/P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4ismunat-symboli.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="794" data-original-width="1280" height="398" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIf-hvcnCfjJjieaKQpfFvJ3ny_b-skSUFPT1vWeBR_a4-NBmeE8UWNFF5gyqWIwf_ayubip4OVmKvATnKe4hOE4xm85aw9XxGYVxW7DgU-Q1jB21fClQHzM4aNoBbkaA8vqmnZcHP9JSatBPLorb7QkW0g4rzm25zNegxvnEkmV5ZAP6CDenW3xNR2w/w640-h398/P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4ismunat-symboli.png" width="640" /></a></div><br /><span data-offset-key="9srst-0-0" style="background-color: white; color: #1c2b33; font-family: -apple-system, BlinkMacSystemFont, "Segoe UI", Roboto, Helvetica, Arial, sans-serif, "Apple Color Emoji", "Segoe UI Emoji", "Segoe UI Symbol"; font-size: 14px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div></div></div>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-16728650930832908202023-02-09T06:49:00.000-08:002023-02-09T06:49:06.430-08:00Symbolin monet kasvotKuten kirjan nimikin kertoo niin tarinaan liittyy symboli tai symboleita. Mitä nuo kaikki tarkoittavat ja mikä on niiden vaikutus päähenkilöiden elämään? Osa symboleista liittyy suoraan tarinan juoneen ja osa kertoo ympäröivästä kulttuurista. Kirjan tarina oli melko pitkällä ennen kuin vihdoin keksin sen punaisen langan, joka yhdistää kaikki osaset toisiinsa. Kuinka ollakaan, samalla keksin myös kirjan nimen.<div><br /></div><div>Loppu selviää hankkimalla moisen nimen saanut opus ja lukemalla huima tarina kahden hyvinkin erilaisen naisen yhteisestä matkasta.<div><br />Kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska aina voi käydä kuten eräälle lukijalle: ”Luin Symbolin mökillä, kahtena todella sateisena päivänä. Kun istuin saunan jälkeen illalla kuistille viltin alle kääriytyneenä, en laskenut badiä käsistäni ennen kuin huomasin auringon nousevan järven takaa."<div class="x11i5rnm xat24cr x1mh8g0r x1vvkbs xtlvy1s x126k92a" style="background-color: white; color: #050505; font-family: "Segoe UI Historic", "Segoe UI", Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 15px; margin: 0.5em 0px 0px; overflow-wrap: break-word; white-space: pre-wrap;"></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD0ItBtG1X1EnirfbDqkWzNGJmYcn4tPceDPc7O8YDUjWxUet3XCkH7FHpcXSvsXDv_uCoftcpEW6gMAYdW21LRyqRd0TZkOcf4xxydhaL0YVcVDENBPGBnYkqLJqargeoiTgnoglXKzmsKnDiJrklxpeA6t__Jppo1Ki9O0JJrURuwxG3bbGrBcRyUw/s850/Symbolit2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="850" height="542" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD0ItBtG1X1EnirfbDqkWzNGJmYcn4tPceDPc7O8YDUjWxUet3XCkH7FHpcXSvsXDv_uCoftcpEW6gMAYdW21LRyqRd0TZkOcf4xxydhaL0YVcVDENBPGBnYkqLJqargeoiTgnoglXKzmsKnDiJrklxpeA6t__Jppo1Ki9O0JJrURuwxG3bbGrBcRyUw/w640-h542/Symbolit2.jpg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><div><br /></div></div>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-89784686459197519092022-11-12T08:29:00.004-08:002022-11-12T08:32:46.965-08:00Symboli<iframe frameborder="0" height="360" src="https://youtube.com/embed/ISRihv3EcEs" width="480"></iframe><div><span face="Roboto, Noto, sans-serif" style="background-color: white; color: #0d0d0d; font-size: 15px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div>UNOHDETTU SYMBOLI, KADONNUT MAAILMA. KÄTKETTY REITTI<div>Viikinkien, mayojen ja muinaisen Egyptin kulttuurien vivahteet kohtaavat ja sekoittuvat kiehtovaksi fantasiatarinaksi, jossa menneisyyden valintojen, häikäilemättömän ahneuden ja jumaluuden taakan muovaama maailma paljastuu kerros kerrokselta. Tarinan keskiössä hurjapäisenä kapteenina toiminut nainen kohtaa jotakin, joka saa hänet seuraamaan kätkettyä reittiä oman kansansa menneisyyteen. Matkan päässä odottaa tulevaisuus tavalla, jota ei ikinä olisi voinut kuvitella.</div><div><br /></div><div>LUKIJAPALAUTETTA</div><div>"Symboli vei minut unenomaiselle matkalle päähenkilöiden matkassa. Poljento kirjassa oli kutkuttava, ajatuksissa oli helppo mennä kirjan maailmaan ja nähdä järven pinnan ja tuntea metsän tuoksun. Kirjan juoni piteli otteessaan ja lukemista oli melkeinpä vaikea lopettaa, koska sivu toisensa jälkeen kutsui lukemaan lisää."</div>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-88990536041356297382022-06-13T05:22:00.001-07:002022-11-12T08:34:07.323-08:00<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="388" src="https://www.youtube.com/embed/Fn1p4fjgIS4" width="467" youtube-src-id="Fn1p4fjgIS4"></iframe></div><div><br /></div>MUINAINEN ENNUSTUS, MENNEISYYDEN SOTURI, SUKUNSA VIIMEINEN<div>Kaukainen maailma on historiansa suurimmassa risteyksessä. Ennennäkemätön hyppy tulevaisuuteen ja vääjäämättömästi lähestyvä kriisi kulkevat käsi kädessä. Siirtolaisena vieraaseen kulttuuriin saapunut nainen luovii monikerroksisten salaisuuksien ja salaliittojen sokkelossa täyttääkseen muinaisen ennustuksen ja pelastaakseen sen, mitä vielä on pelastettavissa.</div><div><br /></div><div>LUKIJAPALAUTETTA </div><div>"Uusin kirjasi, Arkki, oli jälleen mahtavaa tykitystä! Ennalta arvaamattomuus toimi todella hyvin ja yllätykselliset käänteet olivat jälleen hienosti rakennettu. Pidän erityisesti tavasta kirjoittaa tutulla tyylillä, mutta kuitenkin erilailla eri kirjoissa ja aina pysyy mielenkiinto yllä niin, ettei malttaisi keskeyttää lukemista. Tarinan viitteet aiempiin teoksiin rakentaa hienosti kokonaiskuvaa pala palalta, jopa niin, että oli pakko käydä varmistamassa aiemmista kirjoista viittauksen kohde. Tässäkin kirjassa kerronta on täyteläistä ja rikasta, kuin elokuvaa katsoisi. Jälleen jää odottamaan malttamattomasti seuraavaa kirjaa! Hyviä kirjoitus hetkiä."<br /> <p></p></div>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-33354704869642798462021-10-06T04:03:00.001-07:002021-10-06T04:03:17.442-07:00Valtakunta<iframe width="480" height="270" src="https://youtube.com/embed/UXsphr46ObU" frameborder="0"></iframe>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-26235724437532855692021-01-09T02:30:00.001-08:002022-02-05T03:27:38.263-08:00Kirjailijan uralleMiksi indie tai miksi edes julkaiseva kirjailija? <div><br /></div><div>Näitä kysymyksiä on pyöritelty somessa ja itsekin olen muutamalla sanalla kokemuksistani kertonut. Tässä laajemmin ajatuksia siitä, miksi olen lähtenyt julkaisemaan ja miksi omakustanne sopi minulle.<br /><br />Ensimmäinen syy on tärkein eli halu kirjoittaa ja kertoa tarinoita. Tämä intohimo syntyi jo lapsena ja on seurannut mukana koko elämän ajan. Pelkkä kirjoittaminen ei tietenkään aina johda kirjan julkaisuun ja itselläkin meni vaatimattomat kolmekymmentä vuotta ensimmäisestä kustantajalle lähetetystä käsikirjoituksesta ensimmäiseen julkaistuun kirjaan. <br /><br />Toinen syy omalle julkaisupäätökselle oli kirjoituksen laatu. Tuon ensimmäisen yli kolmesataa sivuisen kirjan lähetin kustantajalle jo seitsemäntoistavuotiaana 1987 ja se ei luonnollisestikaan saanut kustannussopimusta. Vaikka jo silloin tiesin kuinka pieni osuus käsikirjoituksista julkaistaan ja vaikka tiesin, että edustin marginaaligenreä, niin olihan lopputulos tietenkin pieni pettymys. <br /><br />Nyt kun katsoo tuon aikaista tekstiä, niin voi huoletta todeta kustantajan olleen oikeassa. Nuo ensimmäiset tarinani ja tuo ensimmäinen käsikirjoitukseni olivat rakenteeltaan puutteellisia ja tarinaltaan ohuita. <br /><br />Vuosi vuodelta jatkoin kuitenkin kirjoittamista ja saatoin itsekin huomata, että kehitystä tapahtui. Sitä tapahtui niin tarinankerronnallisesti ja kielellisesti, kuin henkilöhahmojen ja tapahtumien syvällisyydessä. Silti luottamusta omaan tekstiin oli vaikea löytää. Missä kohtaa teksti olisi sellaista, että sen voisi julkaista? Missä kohtaa voisin väittää, että tarinani ovat kirjan arvoisia?</div><div><br /></div><div>Kuten nykyisyys osoittaa niin uskallus julkaista omia tarinoita kirjoiksi on löytynyt. Uskalluksen lisäksi nuo kirjat kertovat, että kehittyminen kirjoittajana jatkuu yhä. Se tietenkin tuntuu hyvältä. Varsinkin kun julkaisutoiminnan kautta kehut ja kommentit sekä ensimmäisistä kirjoista että niiden jälkeen tapahtuneesta kehityksestä tulevat ulkopuolisten taholta.<br /><div><br /></div><div>Kolmas ja lopullinen syy lähteä julkaisemaan oli sitten puhtaasti teknologinen ja taloudellinen. <br /><br />Ymmärrykseni siitä, että omakustanne olisi ainoa tie kirjailijaksi, oli vahvistunut vuosien myötä. Edustihan kirjoittamani scifi ja fantasia marginaaligenreä Suomessa. Marginaaligenren sisälläkin laskin kirjani kustantajien kannalta epäkaupalliseen alalajiin, jossa graafisen yksityiskohtainen kuvaus asioista, joita ei koko kansan bestsellereihin voi kirjoittaa, yhdistyi kirjasta toiseen jatkuvaan pitkäjänteisyyteen. Halusin rakentaa itsenäisistä tarinoista koostuvan, mutta keskenään tavalla tai toisella nivoutuvista kirjoista kokonaisen maailmankaikkeuden teos kerrallaan. Oli vaikea kuvitella sellaisen sopivan kustantajalle.<br /><br />Omakustannetoiminnassa tapahtunut mullistus, jossa digitaalitekniikka on korvannut perinteisen painotavana, antaa mahdollisuuden oman kirjan julkaisuun. Ennen kirjailijan tuli itse ostaa kirjojaan suuri määrä, jotta painotalo sai katettua kulunsa. Tällä tavoin taloudellinen riski siirtyi kirjailijalle ja kustannukset saattoivat olla huomattavia. Uuden tarvepainatuksen myötä ovat kustannukset alentuneet merkittävästi ja kynnys julkaista madaltunut.</div><div><br /></div><div>Näiden kolmen syyn varjolla päädyin julkaisevaksi kirjailijaksi kaikkien näiden vuosikymmeninen jälkeen.</div><div><br /></div><div>Mitä sitten itse ajattelen tähänastisesta polustani nimenomaan indiekirjailijana?</div><div><br /></div><div>Päädyin indiekirjailijaksi ilman, että edes yritin kustannussopimusta. Saatoin olla monessa kohtaa väärässä, mutta tähän lopputulokseen kuitenkin päädyin. Kuudes kirja on julkaistu ja kaikki on kirjoitettu suoraan omakustanteiksi. Olen saanut kirjoittaa juuri sellaisia tarinoita ja sellaisella aikataulla kuin haluan. Olen saanut julkaista itsenäisistä tarinoista koostuvaa kirjasarjaa epäkronologisessa järjestyksessä. Toisaalta olen joutunut tekemään kaiken yksin ja tietoisena, ettei sillä tavalla kykene välttämään virheitä.</div><div><br /></div><div>Ensimmäisen kahden kirjan kanssa olin todellakin täysin yksin. Ei ollut harrasteverkostoa, ei ystäviä, ei somekokemusta ja vaikka tiesin muitakin omakustannekirjailijoita olevan, ei ollut tietotaitoa päästä verkostoitumaan. Kahden ensimmäisen kirjan kohdalla voisin nykytiedoilla korjata paljonkin, mutta olen niistä silti erittäin ylpeä. Täysin yksin ja ilman mitään kirjoittamista tukevaa koulutustaustaa, on kahden romaanin julkaisu itselle huikea asia. Nyt kun tiedän, että ne ovat kaikista puutteistaan huolimatta saaneet lukijat nauttimaan tarinoistani, on tunne vieläkin syvempi.</div><div><br /></div><div>Kirjojen julkaisun ja lukijapalautteen tuomaa iloa lisää jo aiemmin mainittu kehittyminen. Uudemmat kirjat ovat saanet vieläkin parempaa palautetta ja suoria sanoja siitä, kuinka paljon olen kirjoittajana kehittynyt.</div><div><br /></div><div>Jos nykyisillä tiedolla lähtisin julkaisemaan ensimmäistä kirjaa, tekisin monta asiaa ihan samalla tavalla, mutta monta asiaa myös tyystin toisin.</div><div><br /></div><div>Päätyisin varmasti suoraan omakustannekirjailijaksi, koska en edelleenkään uskoisi saavani kustannussopimusta. Kärsivällisyyteni ei enää tässä iässä myöskään riittäisi prosessiin, joka käsikirjoituksen lähettämisestä ensimmäiselle kustantajalle ja siitä itse julkaisutapahtumaan mitattaisiin vuosissa.</div><div><br /></div><div>Tukea ja apua osaisin kuitenkin hakea ihan eri tavalla, sillä ei omakustantajankaan ole pakko tehdä kaikkea yksin. Pikkuhiljaa kirjoittamisen jatkuessa jopa minä pääsin ylös omasta pimeästä kuopasta ja löysin sekä vertaistukea että käytännön apua.</div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div></div>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-26072574022531890092020-08-14T00:08:00.001-07:002020-08-14T00:08:38.720-07:00OutolintuOlen aina ollut jotenkin omituinen tai vähintäänkin erikoisia polkuja tallaava. Eivät kaikki ratkaisuni ole olleet mitenkään erityislaatuisia, mutta harvoin olen valinnut samaa tietä kuin muut ympärilläni. Myös juuri perustetussa Indieklubissa olen sekä sukupuolen että iän puolesta outolintu, mutta harvoin jos koskaan olen tuntenut niin suurta yhteenkuuluvuutta kuin klubin kanssakirjailijoiden seurassa. <br /><br />Mitä siis tarkoitin outolinnulla? Esimerkkiä aivan lapsuudesta jo kertoo, ettei ajatusmaailmani ollut ehkä ihan tavanomainen. Äidiltä kuullun perusteella kaikkien muiden lapset halusivat pois vaunuista, halusivat leikkiä ja pitää vauhtia. Minä kuulemma istuin hiljaa vaunuissa ilman pienintäkään aikomusta poishaluamisesta tasan niin vanhaksi kuin joku vain viitsi vaunuja työnnellä. <br /><br />Kouluaikoina kaikki ikätoverit harrastivat jalkapalloa, jääkiekkoa ja kaveriporukoissa pyörimistä samalla, kun minä istuin omassa huoneessani piirtäen, kirjoittaen, lukien ja pienoismalleja kooten. Koko peruskoulun yhdeksän vuoden aikana tapasin koulun ulkopuolella ehkä neljää koulukaveriani. En itse edes ajatellut asiaa, mutta jälkeenpäin olen miettinyt mitä vanhempani tuolloin mahtoivat ajatella. Olivatko helpottuneita, kun en viettänyt aikaa kaveriporukoissa ja harrastukseni olivat suhteellisen halpoja vai pelkäsivätkö että minussa oli jotakin vialla? Itse en muista tunteneeni oloani yksinäiseksi, vaikka paljon yksin olinkin. Jotenkin minulle riitti kavereiden tapaaminen koulussa, koulun jälkeen halusin omaa aikaa. <br /><br />Ammattikoulussa vierähti kaksi vuotta hienomekaanikon opinnoissa ja tuona aikana tutustuin myös ensi kertaa niin sanottuun iltaelämään. Joku kaveri raahasi minut paikkaan, missä oli kauhea meteli ja valtava määrä ihmisiä. Se oli disko, jollaisen instituution olemassaolosta en ollut edes tietoinen. Katselin vain hölmistyneenä ympärilleni tietämättä, että pahin oli vielä edessä. Nimittäin tietenkin joku täysin tuntematon tyttö raahasi minut sille alueelle, jonka nyt tiedän olleen tanssilattia. Siis en ollut eläissäni edes kuullut diskomusiikista ja nyt piti sitten jotenkin tanssia. Onneksi kyseessä oli jokin hidas biisi ja siinä tytön syleilyssä ei tarvinnut kovin paljoa liikkua. Tämä ja muut vastaavat kokemukset opettivat, että vaikka osasin olla ryhmässä sosiaalinen, niin kahdenkeskiset tilanteet olivat hankalia. Niistä oli luonnollisuus kaukana ja pakostakin mietin, oliko minussa jokin vikana. Miettiminen on kesken yhä tänäkin päivänä. <br /><br />Iltaelämän huimissa vesissä liikkumisen ohella tuli armeijan vuoro. Suurin osa pojistahan menee kutsuntoihin ja sitä kautta heille määrätään jokin palveluspaikka. Minä hakeuduin jo ennen kutsuntoja vapaaehtoisena Ilmavoimien lentoteknillisen alan pääsykokeisiin ja pääsin sitä kautta varusmiespalvelukseen Ilmavoimien teknilliseen kouluun. <br /><br />Varusmiesajan opiskelin ja työskentelin siis ilmavoimien hävittäjäkaluston parissa ja kun tuo aika alkoi päättyä, tein jälleen oman ratkaisuni ja päätin pyrkiä töihin Ilmavoimiin. Niinpä kaikkien ikätovereideni päästessä kotiin, minä suuntasin jälleen Ilmavoimien teknilliseen kouluun aloittamaan kahden ja puolen vuoden koulun. Olin kokenut vähättelyä jo silloin kun valitsin ammattikoulun lukion sijaan, tunne toisen luokan kansalaisesta jäi kalvamaan, vaikka valinta oli oma ja mielestäni oikea. Tehtyäni valinnan pyrkimisestä Ilmavoimiin ihan töihin, sain ihan uuden aallon vähättelyä. Minua pidettiin avoimesti tyhmänä, koska en halunnut mihinkään muiden mielestä oikeaan oppilaitokseen. <br /><br />Valmistumiseni jälkeen aloitin työskentelyn hävittäjäkaluston huolto- ja korjaustoiminnan parissa. Siinä hommassa vierähti pari vuotta ja ehkä aiemman vähättelyn takia opiskelin työn ohella Tampereen teknillisessä koulussa lentokoneenrakennuksen teknikon tutkinnon. Tutkinto, jota en tarvinnut, mutta joka todisti minulle itselleni, että pystyn siihen. <br /><br />Työkaverien jatkaessa työtä, johon meidät oli koulutettu, minä siirryin itse hankitun pätevyyden ja ylempien pyynnön takia kokopäivätoimisesti tietokoneiden pariin. Jälleen asia, joka kiinnosti, jota halusin, mutta joka herätti ympäristössä vähättelevää kummastusta. Muiden tehdessä sitä oikeaa työtä, minä ainoastaan suunnittelin, kehitin ja koulutin heille tietojärjestelmiä, jotka olivat täysin turhia siihen asti, kunnes eivät toimineet. Siinä kohtaa ilman niitä ei voinut elää. <br /><br />Mikään mitä edellä kirjoitin, ei tietenkään ole näin jyrkkärajainen asia. Aina on muitakin, jotka ovat tehneet samoja ratkaisuja ja samoja valintoja ja ovat toimineet odotuksiin nähden poikkeuksellisesi. Jotenkin olen vain itse onnistunut olemaan kerta toisena jälkeen siinä asemassa, jossa olen ollut outolintu ympäristöön ja sen odotuksiin nähden. <br /><br />Lapsena en oikeastaan edes ymmärtänyt olevani jotenkin epätavanomainen. Nuorena aloin tuntea häpeää ja paikoin jopa suoranaista vihaa vähättelyä ja epävarmuutta kohtaan. Nuo tunteet vaikeuttivat varsinkin sosiaalista elämää ja varmaan tänä päivänäkin näkyvät herkkähipiäisyytenä ja omituisten asioiden aiheuttamina masennuksina. Näin vanhempana olen kuitenkin tilanteessa, jossa ymmärrän itseäni ja tiedän, kuka olen ilman, että tarvitsee esittää jotakin ympäristön asettamien normien takia. <br /><br />Näihin ajatuksiin elämästäni sopii hyvin, että olen valinnut itsenäisen ja omia valintoja tekevän indiekirjailijan uran. Kirjani, tyylini ja tavoitteeni eivät varmasti edusta valtavirtaa, jos sitä katsoo suuren kaupallisen kustantajan näkökulmasta. Haluan kirjoittaa graafisen yksityiskohtaisella tavalla ja luoda lukijalle elokuvamaisen kokemuksen myös sellaisista asioista, joita ei bestsellereihin voi kirjoittaa. Haluan irvailla ja nauraa asioille, joita on totuttu pitämään vakavina, mutta naurun lomassa haluan myös vakavoitua yhteiskunnallisten pohdintojen ääreen. Haluan rakentaa kokonaisen maailmankaikkeuden historian kirja kerrallaan, joka pitkäjänteisyydessään pitää lukijan koukussa, mutta tuskin sopii riskejä kaihtavalle kustantajalle. <br /><br />Lukijapalautteen perusteella olen onnistunut näissä tavoitteissani ja siksi odotan suurella innolla, että saan jatkaa julkaisutoimintaani ja saan jatkaa sitä osana Indieklubia. <br /><br />Olen ylpeä kuuluessani joukkoonne. Yhdessä olemme enemmän.Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-64048725964168657032020-08-06T00:39:00.000-07:002020-08-06T00:39:56.166-07:00Sääty, Äärimmäinen uhri<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="270" src="https://www.youtube.com/embed/tBvInMQjyGI" width="480"></iframe>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-87352729311393390912020-03-09T04:25:00.000-07:002020-03-09T04:25:02.029-07:00Miten lähdin rakentamaan omaa maailmankaikkeutta<div style="text-indent: 0cm;">
Olen nyt julkaissut neljä kirjaa,
jotka sekoittavat keskenään scifin, fantasian, mysteeriromaanien ja
historiallisten kertomusten genrejä. Ne myös sijoittuvat kaikki samaan
universumiin ja samalle historialliselle aikajanalle. Miten siis päädyin tähän?
Oliko se tarkoituksellista alusta alkaen?</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Eipä tietenkään, alku oli ihan
tavanmainen yhden kirjan mittainen fantasiatarina. Lähdin kirjoittamaan sitä
joskus 12-vuotiaana 80-luvun alussa pisteestä A pisteeseen B ilman sen
suurempaa tavoitetta. Pikkuhiljaa tarinan kehittyessä halusin siihen kuitenkin myös
historiallista syvyyttä. Se tuntui luonnolliselta ja jopa välttämättömältä. Tämähän
on tietenkin aika luonnollista juuri fantasian ja scifin parissa, koska niiltä
puuttuvat reaalimaailman vakiintuneet kiintopisteet. Minulle sykäys tuli todennäköisesti
Tolkienin ja Asimovin fanituksen kautta, koska heillä molemmilla oli päätarinan
taustalla laaja historia ja he olivat tuohon maailmanaikaan pääsääntöiset
lähteeni näihin genreihin.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Niinpä keskustelujen ja takaumien
kautta kerroin päätarinan mukana niistä historiallisista seikoista, joiden
takia tapahtumahetken tilanteeseen oli päädytty. Vielä tässä vaiheessa tuossa
historiassa oli melkoisesti jumalallista mytologiaa ja luomiskertomusta, mutta
myös kansojen kehityshistoriaa ja nykyisyyteen vaikuttaneita tapahtumia.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Kirjan lähestyessä loppua ilmeni
myös jonkinlainen tarve saada sille jatkuvuutta. Siis niin, ettei tarina vain
pääty, vaan sen tapahtumilla on tulevaisuuden kannalta vaikutus ja tarkoitus.
Alun perin lopetus oli liittynyt noihin jumalallisiin mytologioihin, mutta nyt vaihdoinkin
suuntaa ja lopetin tarinan tavalla, jossa se vaikutti myös muihin kansoihin eri
planeetoilla. Ensimmäinen askel fantasian ja scifin yhdistämisessä siis.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Näin olin kirjoittanut ensimmäisen kokonaisen
romaanin mittaisen tarinan ja ikään kuin vahingossa pitkähkön historian sen maailmalle.
Tässä kohtaa elettiin noin vuotta 1985 ja mekaaninen kirjoituskone oli
naputtanut reilut 300 liuskaa.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiNlRNQkbKCtHHfwj2GCa7a55hoSU4bsPPBIhF3G11kj5DkcAu21DtDkf7cbX_DnwIdAcWfAY5Enb_hSLmKZhPrLWyd67we_5PAKQpMBCWetsI0FqDCmWwsNvxEBcipI0LhIYVRkmVTZ9B/s1600/Muuriaika.JPG" imageanchor="1" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; clear: left; color: #0066cc; float: left; font-family: Times New Roman; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; orphans: 2; text-align: center; text-decoration: underline; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; word-spacing: 0px;"><img border="0" data-original-height="553" data-original-width="701" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiNlRNQkbKCtHHfwj2GCa7a55hoSU4bsPPBIhF3G11kj5DkcAu21DtDkf7cbX_DnwIdAcWfAY5Enb_hSLmKZhPrLWyd67we_5PAKQpMBCWetsI0FqDCmWwsNvxEBcipI0LhIYVRkmVTZ9B/s320/Muuriaika.JPG" width="320" /></a></div>
Tarina jäi lepäämään ja aloitin
seuraavaa. Koska intohimoni oli sekä fantasian että scifin puolella, oli avaruustarina
luonnollisesti seuraava aiheeni. Nyt vaihtui myös työkalu, sillä iltatöistä
saamillani rahoilla ostin sähköisen kirjoituskoneen, jossa oli jopa
korjaustoiminto ja joka vanhempieni pelastukseksi oli myös hiljaisempi.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Uuden tarinan lähtiessä liikkeelle,
olin jo tietoinen halustani kirjoittaa historiallista jatkuvuutta. Niinpä
valmistelin kirjoittamista jonkinlaisilla ajatuksilla tarinaa edeltävästä menneisyydestä
ja mietin keinoja niiden kertomiseen. Uudessa tarinassa oli siis heti mukana kuvailuja
menneisyydestä, joka vaikutti tarinan käynnistämiin tapahtumiin.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
En tarkkaan tiedä missä kohtaa
kesken tarinan keksin yhteneväisyyden scifitarinan tilanteelle ja
fantasiatarinan lopetuksen vaikutuksille. Joka tapauksessa olin äkisti varma,
että nämä kaksi tarinaa nivoutuivat toisiinsa, vaikka ne sekä genrellisesti
että ajallisesti olivat kaukana toisistaan. Ehkä syynä oli se tietynlainen
filosofinen maailmankuva, jota olin jo hahmotellut fantasiatarinassa ja joka
oli vielä vahvempana mukana scifitarinassa. Se tuntui vahvalta linkiltä ja sai
pohtimaan tuota yhteyttä niin itse tarinassa kuin myös sen ulkopuolella.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Pohdintojen myötä laadin ensimmäiset
tarinoiden ulkopuoliset suunnitelmat historian aikajanasta niiden välillä. Fantasiatarinalleni
kehittämä menneisyys oli nyt kaiken lähtökohta ja scifitarina saattoi sen
eräänlaiseen taitekohtaan. Toki jouduin tekemään molempiin kirjoihin muutoksia rakentaessani
tätä yhtyettä, koska alun perinhän sitä ei ollut. Fantasiatarinan jumalallista
mytologiaa poistin ja muokkasin tavalla, joka tuki paremmin kokonaisuutta. Samalla
yliluonnolliset elementit poistuivat tarinan keskiöstä ja siirtyivät taustalle
tukemaan laajempaa tarinaa. Scifitarinaan sen sijaan lisäsin mytologiaa ja yliluonnollisia
elementtejä. Samalla muutin tapahtumien perusteita tukemaan vielä paremmin
uutta lähtökohtaa ja kehitin edelleen omaa filosofista maailmankuvaani.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Kolmas tarinani oli dystopiaa ja
ensimmäinen, jonka kirjoitin suoraan luomalleni aikajanalle. Nyt elettiin
vuotta 1991, mikä on helppo muistaa, koska silloin ostin ensimmäisen
tietokoneeni ja tarina oli ensimmäinen, jonka sillä kirjoitin.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Dystopiatarina avasi yhden ajanjakson,
jota oli scifitarinassa sivuttu. Samalla se hahmotti tapaa, jolla uusia
tarinoita kirjoittaisin. Jokainen kertoisi yhden osan luomani
maailmankaikkeuden historiasta, olisi itsenäinen kertomus, mutta sisältäisi
viitteitä muihin tarinoihin.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieUmRoelqF5bu0w5ZCPidLrex_sditunpoL2R2vJKB4Xpx_1vaWUdA_gcSmIco2zEH1NQYgdcoEYOjNgQoCmY1gYu8y237Zjz6r0I50GjEKCmFnc2FkNV-gTxekkKYzcXKZcR3qFjuSV6L/s1600/S%25C3%25A4%25C3%25A4tyaika.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="485" data-original-width="595" height="260" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieUmRoelqF5bu0w5ZCPidLrex_sditunpoL2R2vJKB4Xpx_1vaWUdA_gcSmIco2zEH1NQYgdcoEYOjNgQoCmY1gYu8y237Zjz6r0I50GjEKCmFnc2FkNV-gTxekkKYzcXKZcR3qFjuSV6L/s320/S%25C3%25A4%25C3%25A4tyaika.JPG" width="320" /></a></div>
Jokainen tarina tietenkin kehitti ja
tarkensi tuota historiaa, joka oli kuitenkin aluksi melko yksinkertainen ja
suoraviivainen. Vain muutaman Excel rivin mittainen aikajana kasvoi pikkuhiljaa
satoihin riveihin. Samalla tapahtumien paikat vaihtelivat, jotkut asiat
poistuivat tarpeettomina tai vanhentuneina ja uusia tuli mukaan. Tämä kehitys
jatkui koko sen ajan, jona vain harrastin tarinoita ja julkaisukynnys oli
jossain kaukana.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Tässä tilanteessa olin, kun päätin
lähteä indiekirjailijaksi ja julkaista omakustanteen. Oli tietenkin selvää,
että jatkaisin kertomalla omasta maailmankaikkeudestani, mutta muuten pohdin
pitkään mitä oikeasti kirjoittaisin. Lähtisinkö editoimaan vanhoja
käsikirjoituksia vai tekisinkö kokonaan uuden tarinan ja ennen kaikkea, mihin
ajanjaksoon sen sijoittaisin.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Päädyin siihen, että kirjoittaisin
kokonaan uuden tarinan ja sijoittaisin sen suhteellisen alkuun tuossa
historiassa, jopa ensimmäistä fantasiatarinaani aikaisempaan aikakauteen. Tämä
loisi jonkinlaisen lähtökohdan kirjoille, minulle ja lukijoille (joista toki
tässä vaiheessa en uskaltanut edes unelmoida). Tiesin jo tässä vaiheessa, ettei
seuraava kirja olisi suoraa kronologista jatkoa ensimmäiselle, joten vankan
perustuksen luominen tuntui järkevältä. Ajatus sekoittaa aikajanaa oli siis
mukana alusta saakka. Se oli lähtöisin noista kahdesta ensimmäisestä tarinasta,
jotka olin kirjoittanut kauaksi toisistaan ja joiden välillä oli hirvittävästi
tapahtumia.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Halusin siis sekoittaa genrejen
lisäksi myös aikajanaa, eli jokainen kirja kertoisi samasta maailmankaikkeudesta,
mutta ei suinkaan kronologisessa järjestyksessä. Tällä tavoin asiat eivät olisi
lukijalle liian helppoja ja saavuttaisin myös toisen tavoitteeni, eli tuoda
jonkinlaisia hiljalleen paljastuvia mysteereitä ja salaisuuksia kirjojen tapahtumiin.</div>
<div style="text-indent: 0cm;">
<br /></div>
<div style="text-indent: 0cm;">
Joten mitähän kaikkea vielä on
tulossa? Kuka tietää.</div>
<br />Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-27907532223453197682019-11-25T07:20:00.001-08:002019-11-25T07:20:18.655-08:00Säädyn jatko-osan takakansi<div>
Loppu alkaa häämöttää. Säädyn jatko-osan mallikappale on matkalla, joten neljännen kirjan julkaisu siintää nurkan takana. Tässä takakansi pienenä makupalana.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwPDQpjDbaPLRjo5W76TUABSEXfEOXzwkXOJcyITwSmY1dKR8XNnsgzonZXmHc7GY2vqsPjQIZIHDEE56sPSld2V3BSTGKApYtNzecbgCh4mSlQqRMy1Sh0z3qnBDt20pQvPZM9r_bIaFy/s1600/takakansi.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="621" data-original-width="537" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwPDQpjDbaPLRjo5W76TUABSEXfEOXzwkXOJcyITwSmY1dKR8XNnsgzonZXmHc7GY2vqsPjQIZIHDEE56sPSld2V3BSTGKApYtNzecbgCh4mSlQqRMy1Sh0z3qnBDt20pQvPZM9r_bIaFy/s640/takakansi.JPG" width="552" /></a></div>
<div>
<br /></div>
Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-43918852401848627942019-11-22T06:54:00.000-08:002019-11-22T06:54:05.765-08:00Näissä tunnelmissa Säädyn jatko-osan kolmannessa lukunäytteessäNaiset lopettelivat ruokailun ja lähtivät pois ravintolasta. Aulassa Kt’juloin pysähtyi ja sanoi hiukan vaivaantuneena: ”Menen hyttiini valmistautumaan työvuoroon. Olet Bendar tervetullut käymään työvuoron jälkeen joskus kahden aikaan tai sitten huomenna aamupäivällä.”<br />
<br />
Bendar vilkaisi siskoaan.<br />
<br />
”No et sinä ennenkään ole minun seurassani mitään kainostellut, joten mene nyt ihmeessä ja niin monta kertaa kuin haluat.”<br />
<br />
Bendar nyökkäsi ja sanoi: ”Tulen käymään vuorosi päätyttyä.”<br />
<br />
Kt’juloin puristi Bendarin vielä kerran syliinsä, ennen kuin lähti kohti henkilökunnan majoitustiloja.<br />
<br />
”Tiedän kyllä, että ajattelit muutakin kuin vain tätä hetkeä”, Bendar sanoi siskolleen. ”Luulet minun voivan muuttua toisenlaiseksi Kt’juloinin seurassa.”<br />
<br />
”No enhän minä nyt tuollaista voisi ajatella”, Surfen sanoi kauhistunutta teeskennellen. ”Älä kuitenkaan kiellä, ettei tämä kohtaaminen voisi olla jonkun uuden alku.”<br />
<br />
”Älä odota liikoja.”<br />
<br />
”Voisin sanoa, että älä sinä pidättele turhaan. Uusi aika on väistämättä alkanut kohdallasi ja siksi toisenlaiset valinnat ovat mahdollisia.”<br />
<br />
Bendar katsoi siskoaan.<br />
<br />
”Menneisyyden painolasti on varmasti musertava, eikä sitä ennen ollut mahdollista sysätä syrjään. Nyt kaikki on kuitenkin muuttunut, se on muuttunut pakon edessä ja siksi sinulla itselläsikin on mahdollisuus muuttua.”<br />
<br />
”Milloin sinusta tuli tuollainen tunteiden tulkki ja viattomien aivoja ronkkiva psykologi?”<br />
<br />
”Vaikka kuinka panet vastaan noilla sarkastisilla kommenteilla, et voi kieltää sanojen totuutta. Koska kaikki muu on muuttunut, niin ei sinunkaan tarvitse pitää kiinni entisestä.”<br />
<br />
Bendar levitti kätensä ja esitteli vaatteitaan.<br />
<br />
”Tarkoitan muutakin kuin ulkonäköä, kuten hyvin tietenkin tiedät”, Surfen sanoi ja huokaisi syvään. ”Sinulla on nyt edessäsi sellaisia valintoja ja mahdollisuuksia, joita ei ennen ollut olemassa. Sinä voit päättää nyt muustakin kuin ulkonäöstäsi.”<br />
<br />
”Ehkä haluan jatkaa entisenlaisena.”<br />
<br />
”Sekin on valinta, kunhan se on sinun oma vapaa valintasi.”<br />
<br />
”Valinta ilman menneisyyden painolastia, ilman ulkoista painostusta.”<br />
<br />
Surfen nyökkäsi.<br />
<br />
”Ei ole helppoa unohtaa mennyttä ja kuvitella, että voisi elää ilman sen luomia kahleita. On helppo sanoa, että nyt teen mitä haluan, mutta onko se kuitenkaan totta. Voiko olla olemassa puhdasta vapaata valintaa, jos takana on vuosikymmenien elämä tiettyjen sääntöjen sisällä”, Bendar sanoi.<br />
<br />
”Ehkä voi, ehkä tämä minun matkani on osoitus siitä.”<br />
<br />
”Minähän sanoin, että olet meistä se viisaampi.”<br />
<br />
”Minulle riittää, että teet kuten itse haluat ja näet tämän uuden ajan todellisuutena, jossa voi tehdä uusia valintoja.”<br />
<br />
Bendar kohautti olkiaan eikä tiennyt mitä enää vastaisi. Siskon sanoissa oli toki totuutta, mutta tämä ei tiennyt mitä kaikkea hän oli joutunut tekemään eikä sitä, että hänen tiensä joka tapauksessa veisi vielä ainakin kerran päämajaan ja kuningattaren luokse. Ehkä tuon kohtaamisen jälkeen olisi viisaampi. Ehkä silloin tietäisi, olisiko hänellä oikeasti edessään vapaa valinta ja olisiko tuo valinta jokin muu kuin säätykunta.Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-37441387089177646182019-11-15T03:03:00.001-08:002019-11-15T03:03:11.453-08:00Toinen lukunäyte Säädyn jatko-osan sivulta<br />
Planeetan pinta lähestyi ja sen muodot alkoivat tarkentua. Ainakin nyt ikkunoista levittäytyvän maiseman perusteella paikka oli melko jylhä. Pinnasta nousi silmänkantamattomiin rosoisia vuoria, joiden lomassa lepäsi vehreän metsän tai lainehtivien niittyjen muodostamia laaksoja. Siellä täällä virtasi laaksosta toiseen suuria jokia, jotka päätyivät kirkasvetisiin järviin. Vuorten kiviaineksissa näkyi lukuisia ruskean eri sävyjä, mikä antoi koko maisemalle omanlaisensa tunnelman.<br />
<br />
”Onko tämä tyypillinen maisema?”<br />
<br />
”On toki seutuja, joissa metsää on laajemmin ja on paljon myös korkeampia vuoristoja, joissa ei kallion lisäksi ole kuin lunta, mutta kyllä tämä varmaan on se tyypillisin.”<br />
<br />
Bendar nyökkäsi ja jatkoi hänelle täysin uuden maailman tarkkailua sukkulan ikkunasta.<br />
<br />
Kohta kaukaisuudessa alkoi häämöttää toisenlainen maisema. Sukkula lensi sitä kohti ilmeisen tarkkaan määriteltyä linjaa pitkin, sillä edellä näkyi muutakin samansuuntaista liikennettä. Kun tultiin lähemmäs, varmistui Bendar näkemästään. Kyseessä oli kaupunki, valtavin kaupunki mitä hän koskaan oli nähnyt. Vaikka he olivat useiden satojen metrien korkeudella, ei kaupungin rajoja muilla suunnilla kyennyt näkemään.<br />
<br />
Kaupunki jatkui silmänkantamattomiin, kumpuillen maan muotojen mukana yhtenäisenä ruskeana kiviviidakkona. Bendar ei voinut tietää, oliko maisema alun perin ollut täällä vähemmän vuoristoinen vai oliko kaikki vuoret tasoitettu ja louhittu kiviainekseksi massiivisen kaupungin tieltä.<br />
<br />
Kun kaupunki edelleen lähestyi ja kasvoi silmissä, sen yksityiskohdat alkoivat hahmottua ja nekin olivat poikkeukselliset kaikkeen ennen nähtyyn. Ehkä dt’munoirien kivikaupungit heidän kotimaailmassaan G’dukarissa olivat lähimpänä tätä, niin materiaalin kuin myös selkeälinjaisuuden osalta. Samankaltaisuus oli kuitenkin melko kaukaa haettua, sillä dt’munoirien kaupungit olivat matalia ja huomattavasti pienempiä. Täällä jo laitakaupungin rakennukset olivat järjestäen korkeita. Yhtään alle kymmenkerroksista ei ollut ja rakennukset jatkuivat valtavan laajana mattona kaikkialle.<br />
<br />
Katuverkosto rakennusten välissä oli säännöllinen, mutta suhteellisen kapea. Mitään suuria puistokatuja ei näkynyt ja kadut vaikuttivatkin ahtailta kanjoneilta korkeiden rakennusten väleissä. Kaikki rakennukset olivat tasakattoisia, pohjaratkaisultaan kulmikkaita ja pelkkää kiveä ainakin ulospäin. Niissä ei olut mitään laajoja ikkunarivistöjä tai suuria lasiseiniä.<br />
<br />
Rakennusmateriaalina oli käytetty planeetan ruskeansävytteistä kiviainesta, joka antoi kaupungille ainutlaatuisen ilmeen. Muuta väriä oli näkyvissä vain siellä täällä ja sitä oli käytetty lähinnä koristeena tai korostamaan yksityiskohtia. <br />
<br />
Ilmassa oli paljon liikennettä, enemmän kuin Bendar oli missään nähnyt. Monen kokoisia ja mallisia aluksia lensi eri suuntiin, mutta selkeän johdonmukaisesti, aivan kuin ilmaankin olisi piirretty oma katuverkostonsa. Täällä lähiliikennettä hoidettiin selvästi muita enemmän ilmateitse, mistä tietenkin kertoi jo se, että agenttia kuljetti yksityishenkilö omalla sukkulalla ja omaa rahtiaan noutaen.<br />
<br />
Sukkula lensi loputtomalta tuntuvan ajan tuon tasaisen kaupunkikuvan ylitse. Rakennukset muuttuivat hiljalleen sitä korkeammiksi mitä syvemmälle mentiin. Lopulta keskusta alkoi häämöttää edessä. Sen erotti äkisti korkeammiksi kasvavista rakennuksista, jotka kohosivat ympäröivästä kaupungista kuin valtava seinä. Niistä suurimmat olivat useiden satojen metrien korkuisia, paljon korkeampia kuin sukkulan käyttämä lentokorkeus.<br />
<br />
Keskustassa ja sen läheisyydessä oli myös arkkitehtuuriltaan toisenlaisia ja pinta-alaltaan tornitaloja laajempia rakennuksia. Kaupungin yleinen arkkitehtuuri koostui kulmikkaista ja tasakattoisista rakennuksista, mutta nuo suurimmat monumentit muistuttivat ruskean ruutumaton keskellä kohoavia vuoria. Ne seisoivat siellä täällä itseään pienempien rakennusten seassa ja peittivät lukuisten korttelien kokoisen maa-alan. Nämä massiiviset rakennelmat saattoi helposti päätellä julkisiksi rakennuksiksi.<br />
<br />
Hukokor käänsi sukkulan sivuun ennen ydinkeskustaa. Suurimpien rakennusten massiiviset hahmot jäivät nyt sivulle ja varjostivat lentokorkeutta korkeampina kulkua.<br />
<br />
Ympärillä oli muuta lentoliikennettä, joka kulki säännöllisen kuvion mukaisesti kaupungin yllä. Bendar saattoi nähdä rakennusten tasakatoille maalattuja tasanteita, joita erikokoiset alukset käyttivät nousuun ja laskeutumiseen. Sivummalla osa lentoreiteistä kulki ydinkeskustan valtavien rakennusten väliin jäävissä kanjoneissa.<br />
<br />
Hukokor alkoi vähentää korkeutta lähestyessään määränpäätä. Samalla hän hidasti nopeutta ja moottorien ääni vaimeni tehojen vähentyessä. Viimeiset kymmenet metrit sukkula laskeutui suoraan alaspäin, kohti katolle maalattua neliötä. Laskeutumismoottoreiden ilmavirta nostatti hetkeksi pölypilven ympärille ja sumensi näkökentän. Sitten jalakset tömähtivät kivisen rakennuksen katolle. Iskunvaimentimet ottivat suhteellisen suuret voimat vastaan ja ohjaamossa tuntui vain pieni notkahdus.<br />
<br />
”Perillä.”Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-3127595490866882672019-11-07T21:36:00.000-08:002019-11-16T10:13:08.189-08:00Ensimmäinen näyte uuden kirjani sivuilta.Bendar oli iloinen pysähdyksestä eikä hänen ollut tarvetta miettiä sen kustannuksia. Vaikka käynti tässä maailmassa ei välttämättä ollut aina kaikkein miellyttävintä, oli edessä oleva tehtävä niin lähellä itsemurhaa, että velvollisuudet oli pakko hoitaa.<br /><br />Edessä oleva ovi aukeni ja huoneeseen astui kuluneeseen haalariin pukeutunut mies. Avonaisen oven takaa näkyi tuon ainoan työntekijän asuintilat. Mies vilkaisi valvontapisteen monitoreja ja käänsi sitten huomionsa huoneessa seisovaan naiseen.<br /><br />”Matkustaja!” mies huudahti. ”Ihan oikea matkustaja. Siitä on varmaan vuosi, kun viimeksi kuljetin muuta kuin kauppiasta rahteineen.”<br /><br />”Toivottavasti osaat kuljettaa matkustajaa, jolla ei ole edes matkatavaroita.”<br /><br />”No ei se ole sen kummempaa kuin rahdin kuljettaminen, paitsi että matkustajat osaavat itse sitoa itsensä kiinni.”<br /><br />”Olen siis rahtia viisaampi, mikä kunnianosoitus.”<br /><br />”Tulet tänne sivistyksen takapajulaan ja sinulla ei siis oikeasti ole mitään matkatavaroita?”<br /><br />”Vain se mitä on ylläni.”<br /><br />Mies pyöritteli päätään avatessaan ilmalukon: ”Tiedätkö varmasti, että tuolta planeetalta et saa ostettua sen paremmin alusvaatteita kuin saippuaakaan.”<br /><br />”Tiedän kaiken tuosta planeetasta, se on kotimaailmani.”<br /><br />Mies katsoi Bendaria pitkään hämmentynyt ilme kasvoillaan. Hän näki naisen, joka oli pukeutunut mustiin housuin ja mustiin saappaisiin. Muiden vaatteiden päällä oli pitkä musta takki, jonka alta näkyi musta paita ja varusteliivi sekä varustevyö. Pistoolikotelo oli sidottu oikeaan reiteen ja miekan kahva pilkotti vasemmalta puolelta.<br /><br />”Näytät ihan agentilta ja väität olevasi kotoisin täältä.”<br /><br />”Vastaus molempiin on myönteinen”, Bendar sanoi. ”Olen kotoisin täältä ja olen ainoa täältä lähtenyt agentti.”<br /><br />”Annat toivoa monelle nuorelle”, mies sanoi ja jatkoi turhautuneena: ”Varmaan monesta ulkomaailmoja nähneestä kuuluminen ryhmään, joka pyörittää tätä avaruussatamaksi itseään kutsuvaa läävää, on mitätön ja typerä tehtävä. Minulle se on kuitenkin edes pieni askel pois maailmasta, joka ei anna juuri mitään mahdollisuuksia etenemiseen. Joku ulkopuolinen voisi ihmetellä miten tällaisessa laatikossa voi viihtyä tai miten tuolla vanhalla romulla lentäminen voi innostaa, mutta minulle jokainen kahden kuukauden mittainen vuoro on yhtä juhlaa.”<br /><br />Bendar katsoi nuorta miestä ja ymmärsi tämän purkauksen hyvin. Ei ollut vaikea muistaa sitä myrskyä, minkä hänen lähtönsä oli aikoinaan nostattanut ja sitä pitkää epäluuloisuuden aikaa, joka siitä oli seurannut.<br /><br />Oli ollut piilossa pidetyn unelman täyttymys, kun tuo säätykunnan halu saada hänet joukkoonsa selvisi. Öiset haaveilut tähtitaivaan alla olivat herättäneet tunteen, jota mikään kotimaailmassa ei olisi voinut sammuttaa. Tuo tunne oli henkilökohtainen salaisuus, jota ei kenellekään voinut kertoa. Samalla se oli turhauttava, koska mitään tietä pois kotimaailman perinteistä ei ollut. Piilossa pidetty unelma ja katkeruus sen toivottomuudesta olivat muokanneet lapsesta omapäisen ja sääntöjä uhmaavan.<br /><br />Kaikki muuttui säätykunnan profeetan vierailulla. Yhdessä hetkessä unelma tuli todeksi, eikä kotimaailma ollutkaan enää vankila. Silti oli ollut melko hämmentävää, että säätykunta tavoitteli jotakin henkilöä niin kiivaasti, että oli valmis nostamaan myrskyn saadakseen haluamansa. Myrskyn, joka vaikeuttaisi heidän työtään vuosikausiksi, ehkä vuosikymmeniksi.<br /><br />Noiden kaukaisten tapahtumien jälkeen oli vaadittu monta vuotta ja monta käyntiä niin säätykunnalta kuin Bendariltakin, ennen kuin epäilykset kotimaailmassa hälvenivät. Lopulta paikalliset alkoivat uskoa ainakin jossain määrin, ettei kaikkiin käynteihin liittynyt jonkun perheen hajottaminen, jonkun lapsen poisvienti.<br /><br />Kuinka paljon kotimaailman yhä jatkuvasta syrjään vetäytymisestä oli sitten tulosta tuosta yksittäisestä tapahtumasta? Sitä oli mahdoton tietää. Olisiko tämä maailma ottanut suurempia askeleita yhdentyvän linnunradan kanssa, jos yksi lapsi olisi jätetty perheensä luokse.<br /><br />Bendar tiesi nyt, ettei tuollaista vaihtoehtoa ollut koskaan ollut. Hänen kohtalonsa oli määrätty tuossa ensikohtaamisessa säätykunnan kanssa ja sillä tiellä hän oli edelleen, yli kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin. Ehkä Bendarin kohtalona oli pelastaa linnunrata, mutta hintana olisi hänen kotimaailmansa hiipuminen unohduksiin.<br /><br />Itsekkäästä näkökulmasta ajatellen kotimaailmaan jääminen olisi ollut musertava vaihtoehto. Tarjouksen ja pyynnön hylkääminen vain, jotta oma perhe tai suku voisi säilyttää jonkin järjettömän perinteen muovaaman kunnian, oli ollut täysin poissuljettu. Profeetan sanat jokaisen vapaasta tahdosta, jokaisen yhtäläisistä mahdollisuuksista omiin henkilökohtaisiin valintoihin, olivat vastustamatonta totuutta.<br /><br />”Yhteisösi ja kyläsi olivat varmaan innoissaan, kun lähdit ulkomaailmasta tulleiden matkaan?” mies sanoi.<br /><br />”He olivat raivoissaan.”<br /><br />”Saatan kuvitella. Minuakin pidetään jonkinasteisena luopiona tai ainakin epäonnistujana, koska lähdin tähän työhön vapaaehtoisesti.”<br />Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-80441400241917906892019-06-25T00:04:00.001-07:002019-06-25T00:04:02.082-07:00Sääty, Vaiettu salaisuus<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="270" src="https://www.youtube.com/embed/w79sWn5QKSo" width="480"></iframe>Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-67710397690527745422019-04-01T00:41:00.003-07:002019-04-01T00:42:39.851-07:00Matka oman tyylin löytämiseenSain jonkinlaisen sykäyksen kirjoittamiseen lukemisen kautta, mikä ei tietenkään ole mitenkään ihmeellinen asia. Tuskin kukaan harrastaa kirjoittamista harrastamatta samalla myös lukemista.<br />
<br />
Joka tapauksessa huomasin useaan otteeseen tai oikeastaan lähes aina miettiväni, miten itse olisin jonkun kirjan juonta kuljettanut, mitä ratkaisuja itse olisin tehnyt tarinan tai henkilöiden osalta. Tämän pyhäinhäväistyksen kohteeksi joutuivat niin Tolkien, Asmiov kuin Burroughs, vaikka heidän töitään ihailin ja rakastinkin.<br />
<br />
Riittävän kauan näitä asioita miettiessäni, päätin suhteellisen loogisesti, että miksi en sitten kirjoittaisi omaa tarinaa. Sellaista, jossa tapahtumat kulkevat juuri niin kuin minä haluan. Siitä lähti kirjoitusharrastus. Ensin tarinoita syntyi ruutupaperille, sitten niitä tehtiin joululahjaksi saamallani mekaanisella kirjoituskoneella. Teininä ostin iltatöistä ansaitsemillani rahoilla sähköisen kirjoituskoneen ja vuonna 1991 hankin ensimmäisen tietokoneen, jonka Word Perfect ohjelmisto siirsi kirjoitukseni digitaaliseen maailmaan.<br />
<br />
Meni jonkin verran aikaa ennen kuin aloin ymmärtämään, että tekstini sisälsi liikaa vaikutteita noista ihailemistani kirjoista. Vaikka tarina oli minun, henkilöhahmot omiani ja kaikki tapahtui juuri kuten halusin, niin silti nuo kirjoitukset olisivat voineet olla jatko-osia lukemiini kirjoihin (eivät laadullisesti, mutta tyylillisesti). Tämä ei sinällään haitannut harrastamista, sillä tarinoiden kirjoittaminen oli pääasia, ei niinkään jonkun oman tyylin löytäminen.<br />
<br />
Vielä silloinkin, kun lähetin ensimmäisen käsikirjoituksen kustantajalle 80-luvun loppupuolella, olin aika kiinni muualta opitussa. Näin oli ainakin sisällöllisesti. Ensimmäinen asia, mitä aloin kehittämään, oli tekninen toteutus. Erilaiset termit, nimet, nimitykset muuttuivat omanlaisiksi ja pyrin irti muiden käyttämistä kielikuvista. Tässä mielessä tuo ensimmäinenkin lähettämäni käsikirjoitus oli jo askel kohti omaa tyyliä.<br />
<br />
Jossain kohtaa aloin oikeasti miettimään myös sisältöä. Eli miten oikeasti halusin tarinoita kirjoittaa, mihin asioihin halusin keskittyä, mitkä asia olivat minulle läheisiä, mitä inhosin ja mitä rakastin.<br />
<br />
Näiden pitkien itsetutkiskelujen siirtämien kirjoittamiseen ei ollut mikään lyhyt tai helppo projekti. Silti uskon löytäneeni tuon oman tyylini hyvissä ajoin ennen kuin julkaisin ensimmäisen romaanini. Toki on varmaa, että tyyli kehittyy, mutta olen onnellinen siitä, että julkaisuhistorian alkaessa, tiesin ainakin jollain tasolla, miten halusin kirjoittaa.<br />
<br />
Eli mitä sitten löysin itsestäni? No ainakin minulla on raunioihin, linnoihin, vanhoihin kaupunkeihin ja kirkkoihin liittyvä intohimo ja näiden ansiosta tarkkaan mietityt arkkitehtuuriset yksityiskohdat ja miljöön kuvaaminen tulivat mukaan. Olen myös suunnattoman innostunut ruokakulttuureista ja sitä kautta hyvinkin tarkat ruokailutavat ja ruoat pääsivät kirjojeni sivuille. Sekä ammatin että harrastuksen takia tietämykseni taisteluista ja kamppailulajeista ovat kohtuulliset ja siksi mietin hyvinkin tarkkaan jokaisen kamppailun koreografian ja taktiikan. Olen myös kiinnostunut historiasta ja luen ahmimalla erilaisia historiankuvauksia ja joten kirjoissani on aina mukana itse tarinan tapahtumiin johtaneet historialliset seikat. Ja tietenkin tärkeimpänä asiana on mieltymykseni vahvoihin naishahmoihin ja sitä kautta ei ole vaikea päätellä, keitä ovat kirjojeni päähenkilöt.<br />
<br />
Olen myös jollain tapaa realisti ja siksi kliinisen puhtaat sankarit, niin fyysisesti kuin henkisesti, eivät tuntuneet omilta. Halusin sankareiden hikoilevan ja likaantuvat, halusin heidän sankaritekojen ohella tekevän myös inhottavia asioita, koska sellaista elämä on. Ei kukaan ole täydellisen ja pyyteettömän hyvä, eikä kukaan voi hikoilla viikkotolkulla samoissa vaatteissa ja pysyä aina vaan freesin puhtaana.<br />
<br />
Vaikka en nyt suoranaisesti erakko olekaan, niin olen aina viihtynyt omissa oloissa ja harrastukset ovat monin paikoin korostaneet tätä. Kirjoittaminen, piirtäminen, pienoismallien rakentelu ja elokuvissa käynti tuntuivat aina paremmalta vaihtoehdolta kuin kaveriporukassa oleminen. Tämä piirre varmasti näkyy päähenkilöiden elämässä ainakin jollain tapaa.<br />
<br />
Löysin myös niitä asioita, joita inhoan niin paljon, etten halua käsitellä niitä. Näistä ehkä tärkein on syvä inhoni epärehellisyyttä, kieroilua ja selkään puukottamista kohtaan. Siksi kirjoissani juonittelujen ja epärehellisyyden osuus on aika vähäinen ja yritän löytää muita keinoja tuoda mukaan konflikteja, sekoittaa muilla tavoilla hyvää ja pahaa toisiinsa.<br />
<br />
Inhoan myös sukupuolirooleja ja olen saanut oman osani niiden painolastista. Poika, joka mieluummin kirjoittaa runoja kuin pelaa jalkapalloa, mieluummin käy yksin elokuvissa kuin katsoo jääkiekkoa kavereiden kanssa, joka oli intohimoinen Dingo-fani aikana, jolloin se oli teinityttöjen juttu, ei välttämättä saanut parasta mahdollista kohtelua. Siksi sukupuoliroolien sekoittaminen on itselle viihdyttävää, ja vahvojen naisten ollessa pääosassa, myös helppoa.<br />
<br />
Tässä siis vähän tarinaa kehityskaaresta, joka on muokannut minua kirjailijana.Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-68830193374372476052018-11-02T04:44:00.003-07:002018-11-02T04:44:44.782-07:00Viimeinen otos ennen julkaisua uuden kirjan sivuilta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqcumeW8vYQANZsn4HlXkm5Sv9KmH6NeqioxJDTw3r8dUegqH1iKVMaiVMiOudiCD3CJXSNgtzS_eKRUBBwNjyj6dQJp8O94LTzhFqYnWczPTkaNhLO25iJeZVm6ZhTaL8uHvqeD2BFpHF/s1600/DSC_0335.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1072" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqcumeW8vYQANZsn4HlXkm5Sv9KmH6NeqioxJDTw3r8dUegqH1iKVMaiVMiOudiCD3CJXSNgtzS_eKRUBBwNjyj6dQJp8O94LTzhFqYnWczPTkaNhLO25iJeZVm6ZhTaL8uHvqeD2BFpHF/s320/DSC_0335.JPG" width="214" /></a></div>
Bendar odotti kunnes jokainen kaappareista oli portaissa, mahdollisimman huonossa asemassa, ennen kuin teki aloitteen. Hän ampaisi pitkällä loikalla konsolipöytien ylitse ja alkoi tulittaa päästessään portaiden luokse. Kaapparit saivat ammuttua pari huonosti tähdättyä laukausta, mutta yllätettyinä ja vaikeassa asemassa tilanne oli toivoton. Ylhäältä tuleva luotisade oli murhaavan tarkkaa ja parissa sekunnissa neljä kuudesta kaapparista oli saanut kuolettavan osuman. Samalla, kun ruumiit vyöryivät alas, ne veivät mukanaan alimpana kiivenneet.<br />
<br />
Bendar tajusi tilanteen, työnsi pistoolin koteloon ja syöksyi portaisiin. Kiipeäminen oli liian hidasta, joten hän tarrasi kaiteeseen ja laski käsien ja jalkojen varassa alaspäin. Polte kämmenissä muuttui nopeasti tuskalliseksi ja Bendar kiepautti itsensä kaiteen yli. Hän putosi viiden metrin matkan alatasanteelle ja otti putouksen kevyesti vastaan.<br />
<br />
Kaksi hengissä olevaa kaapparia yritti juuri päästä pystyyn veristen ruumiiden keskeltä. Bendar ei tuhlannut luoteja näihin kahteen, vaan kiskaisi miekan esiin, astui askeleen eteenpäin ja iski kahdella tarkalla sivalluksella molempien pään irti. Veren pulputessa katkaistuista kauloista ja päiden kieriessä irvokkaasti, ruumiit kaatuivat hiljalleen lattialle. Samalla Bendar oli jo kiipeämässä takaisin keskustasanteelle. Päästyään ylös hän vinkkasi Durenerin pois huoneesta.<br />
<br />
Nuorukainen astui varovaisesti ulos työhuoneesta ja katseli lattialla lojuvia ruumiita. Kaikki oli tapahtunut äärettömän nopeasti, muutamassa sekunnissa nainen hänen seurassaan oli tappanut kokonaisen lauman kaappareita. Työskentelyhuoneen paksun lasin läpi eivät käydyn taistelun äänet olleet kuuluneet. Koko tapahtumaketju oli piirtynyt nuorukaisen silmiin varjomaisena näytelmänä, jossa aseet sylkivät tulta ja uhrien suut aukenivat huutoon, mutta mitään ei kuulunut.<br />
<br />
Durener näki veripisaroiden tippuvan ristikkolattian lävitse ja katsoi mustiin verhoutunutta naista. Hän alkoi hiljalleen ymmärtää, ettei mitään muuta turvaa tarvittu. Agentti ei ollut vain nimitys, se oli jotain paljon enemmän ja kaapparit olivat saamassa siitä julman opetuksen. <br />
<br />
Ympärillä konehuoneen melu jatkui tasaisena, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nuorukainen tajusi pidätelleensä hengitystä ja henkäisi äkisti saadakseen happea konehuoneen paksussa ilmassa. Hän tunsi huonovointisuutta ja ehkä jopa hivenen pelkoa. <br />
<br />Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-54334155154939949662018-10-01T01:28:00.002-07:002018-10-01T01:31:04.105-07:00Kolmas näyte tulevan kirjan sivulltaBendar henkäisi syvään, pettyneenä, murheellisena ja kiukkuisena. Hän seisoi paikalla kauttaaltaan pölyn ja roskien peitossa, veriset naarmut kasvoissa kirvellen. Bendar tuijotti lasittunein silmin tuhosta kertovaa ympäristöä ja yritti sulatella tapahtunutta. Sitten nainen lähti hitaasti astelemaan pois räjähdysalueelta, ei ollut mitään tehtävissä. Nyt oli löydettävä paikka, josta saisi yhteyden päämajaan ja voisi raportoida tilanteen.<br />
<br />
Bendarin astellessa eteenpäin, alkoi aukealla näkyä liikettä. Paikallista poliisi- ja pelastushenkilöstöä kiirehti alueelle, hämmentynyttä yleisöä kerääntyi paikalle. Kukaan ei tiennyt mitä oli tapahtunut, vain sen, että se oli jotakin kammottavaa. Hiiltyneet ja veriset ruumiit ja räjähdyksen runtelema ympäristö saivat epätoivoisia ilmeitä nousemaan kasvoille. Pelastushenkilöstö alkoi järkyttyneenä käydä läpi ruumiita ja poliisi yritti pitää hämmentyneen ja pelokkaan yleisjoukon aisoissa.<br />
<br />
Yhä laajenevan paniikin ja kasvavan järkytyksen muodostamassa sekavassa tilanteessa Bendar sai kulkea rauhassa. Likainen ja verinen nainen ei herättänyt huomiota, kaikkien katseet tuijottivat järkyttävää räjähdysaluetta. Kyyneleitä näkyi monilla kasvoilla, epätoivoa sitäkin useammilla. Mitään tällaista ei kukaan ollut koskaan nähnyt. <br />
<br />
Bendar jäi hetkeksi nojaamaan lauta-aitaan. Hän tunsi kuvotuksen ja huimauksen vievän hetkellisesti voimat. Agentti hengitti syvään ja suoristautui, tämä ei ollut tien pää. Kivut ja järkytys tuli siirtää jonnekin taka-alalle ja keskittyä siihen, mitä vielä oli jäljellä. Kaikki tieto oli kerättävä, elämän tärkein raportti lähetettävä eteenpäin ja sitten, ehkä sitten olisi hetki aikaa levätä.<br />
<br />
Bendar muisti salamurhaajan sanat: ”He palauttavat linnunradan takaisin oikealle tielle.”<br />
<br />
Tämäkö oli se oikea tie, tätäkö mies oli tarkoittanut. Jos niin oli, niin myös toinen tämän sanoma lause oli käynyt toteen: ”Sinä kohtaat todellisen painajaisen.”<br />
<br />
Jos painajaisia oli olemassa, niin tämän lähemmäs sellaista ei valvetilassa päässyt.<br />
<b></b><i></i><u></u><sub></sub><sup></sup><strike></strike><br />Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5421417364152033288.post-28330193198215723312018-08-20T12:41:00.000-07:002018-08-20T12:45:01.354-07:00Millä tyylillä kirjoitan<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-m_7PSsazmI1UXpmyNVpXigfiC-DuFAFKIqQGttCd_WbxeX-frefVCBRyD4cps67qR1eSv3LrqRiKiTUZ4G4XxXO_WJFmd8nYN2szorv9syywXqk5ctzeR7TK8L6rbrbmShbEXDILck1H/s1600/DSC_0849.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-m_7PSsazmI1UXpmyNVpXigfiC-DuFAFKIqQGttCd_WbxeX-frefVCBRyD4cps67qR1eSv3LrqRiKiTUZ4G4XxXO_WJFmd8nYN2szorv9syywXqk5ctzeR7TK8L6rbrbmShbEXDILck1H/s400/DSC_0849.JPG" width="400" /></a></div>
<div>
Kuvailen kirjoittamaani tyyliä realistiseksi ja jotakuta voi varmaankin hämmentää miten tuo sana sopii scifiin ja fantasiaan. Itselle termi oli luonnollinen valinta ja pidin sitä ihan selvänä. Lähdin miettimään asiaa tarkemmin, kun taannoin Finnconissa juttelin lyhyesti toisen kirjoittajan kanssa. Hän käytti samaa termiä, mutta aivan erilaisista lähtökohdista.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ehkä asia ei olekaan niin selvä. Joten tässä ajatuksia siitä, mitä minä realismilla ja ehkä kokonaisvaltaisesti tuolla omalla tyylilläni tarkoitan.</div>
<br />
Realismi voi todellakin tarkoittaa montaa asiaa. Kuten kirjoittajakollega kertoi, on hänen kirjoissaan oikeita ja aitoja tapahtumapaikkoja. Samaan tapaanhan esimerkiksi J. K. Rowlingin kirjoissa viljellään oikeita paikkoja mielikuvituksellisten lomaan. Myös kahden suuren sarjakuvakustantamon, DC:n ja Marvelin välillä on tässä suuri ero. DC käyttää taustana keksittyjä kaupunkeja, kun taas Marvelin sarjakuvissa kaikille tuttu ympäristö luo kiinteän suhteen kerrontaan. Eli miljöö voi olla yksi asia, joka tuo realismia myös tämän genren tarinaan.<br />
<br />
George R. R. Martinin kirjoissa käytetään toisenlaista realismia. Vaikka mukana on yliluonnollisia elementtejä ja lohikäärmeitä, niin se mitä ihmisille tapahtuu, mitä he tekevät ja mitä kokevat, on hyvinkin realistista. Klassisesti sanottuna, tapahtumat ovat täynnä verta, hikeä ja kyyneleitä, josta taikatemput ja yliluonnolliset voimat ovat kaukana.<br />
<br />
Jos puolestaan haluaa ottaa esimerkkejä toisesta päästä, hyvin lennokkaasta fantasiasta, niin vaikkapa Eddingsien kirjat tai Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjat ovat sellaisia. Niissä viljellään runsaasti taikuutta tai esitellään mitä mielikuvituksellisimpia olentoja. Ne ovat aika kaukana minun tyylistä, mutta ovat silti yksiä kaikkien aikojen suosikkejani. Eli tyyli ei tee kirjoista huonoa tai hyvää, ei vaikka se ei olisikaan sellaista mitä itse kirjoittaa. Tykkäänhän minä myös Harry Pottereista ja DC:n Batman on yksinkertaisesti paras kaikista.<br />
<br />
Yksi vertauskuva scifin puolelta löytyy kahdesta suhteellisen tunnetusta star -franchisesta, vaikka toki edustavatkin lähtökohtaisesti elävän kuvan formaattia. Ja tähän väliin täytyy heti sanoa, että seuraavat asiat eivät edelleenkään ole hyvän ja huonon vertauksia, fanitan molempia ja olen nähnyt lähes kaiken molemmista. Asioiden käsittelytavoissa on kuitenkin suuri ero.<br />
<br />
Star Trek on selvästi teknologisempi. Sen yhtenä pääelementtinä on selittää tapahtumia ja tehdä juonen ratkaisuja teknologian avulla. Uskomaton määrä erilaista teknistä sanastoa löytyy, kun katselee mitä tahansa Star Trek sarjaa tai elokuvaa.<br />
<br />
Star Wars puolestaan menee toiminta ja tapahtumat edellä. Siellä kerrotaan tai käsitellään hyvin vähän ympärillä olevaa teknologiaa, mihin jokin asia perustuu tai miten sitä käytetään. Teknologia on siellä taustalla, mutta kuuluu niin oleellisesti normaaliin elämään, ettei siitä tarvitse keskustella.<br />
<br />
Asioita, mukaan lukien realismi, voi siis käsitellä monella eri tapaa, vaikka genre ei ehkä ensi kuulemalta sellaiseen anna mahdollisuuksia. Mihin tämä kaikki siis laittaa minut? No sinne Game of Thronesin ja Star Warsin tyyliseen maailmaan ja tämä on sanottu vain tyylilajin ja lähestymistavan kannalta. En todellakaan yritä verrata itseäni tai kirjojani millään tavalla noihin esimerkkeihin.<br />
<br />
Kirjoissani teknologia ja yliluonnollisuus ovat olemassa, mutta ovat jossain taustalla ja tarina henkilöhahmoineen on keskiössä. Kirjoitan hahmoistani niin, että he todellakin kokevat myös fyysisesti kaiken, mitä eteen tulee. Sekoitan iloisesti fantasiaa ja scifiä toisiinsa, mutta silti paikoitellen voi kuvitella lukevansa historiallista romaania, mysteeritarinaa tai puhdasta seikkailua.<br />
<br />
Koko tämän kirjoituksen peruste ei ollut määritellä hyvää tai huonoa, mikä toivottavasti näin toistamalla uskotaan. Jokainen tyyli on hyvä. Kirjailija valitsee millaista käyttää ja lukija millaisesta on kiinnostunut. Tarkoitus oli selventää millainen on minun tyylini, millä tavoilla voi lähestyä realismia ja miten minä kerron tarinoita.<br />
<br />
Miksi sitten juuri tämä sopii minulle ja miten päädyin tähän? Sitä onkin vaikeampia sanoa, ehkä pohdin sitä joskus toiste.Janne Kellarihttp://www.blogger.com/profile/03151150570387240919noreply@blogger.com0