Kahdeksas kirjani Kolonia on ilmestynyt!

 ”Kolonisaatio leviää linnunradalla propagandan, väkivallan ja uskonnon voimalla. Siirtomaahallinto luottaa ylirotuteoriaan, jossa on vain yksi puhdas, jumalan kuvaksi luotu kansa ja kaikki muut ovat maan mudasta siinnyttä saastaa. Älyllisen elämän samankaltaisuus koettelee todennäköisyyksien rajoja, mutta onko syynä kolonisaation palvoma pyhä veri vai jokin tuntematon tekijä. Jotkut haluavat peittää tiedon ja valjastaa sen oman totuutensa työkaluksi. Toiset haluavat paljastaa sen kaikille.”

Kirja saatavilla useimmista verkkokirjakaupoista näppäränä pehmeäkantisena ja juhlavana kovakantisena. E-kirja on tulossa.

Toisen esilukijan kommentteja Koloniasta

Toisen esilukijan palautteesta löytyi tällaisia kommentteja. Jos tuon haluaa tiivistää niin nerokas ja eeppinen, eikö?

”Ewoirangin minimalistinen elämäntapa oli huolellisesti kudottu kasaan, samoin hänen älyllinen heräämisensä siirtomaahallinnon lonkeroihin ja mädännäisyyteen.”

”Kirjan ehdottomasti mielenkiintoisin henkilö on sadistinen siirtomaapoliisi Kate, jonka mielenliikkeitä kuvitellessa voi viiltäjä -Jackia tai vaikka Mengeleä pitää kuoripoikina.”

”Ihmiskultin rakentaminen kristinuskon eräänlaisena irvokkaana jatkumona sen hetkisen uskonnon jumalallisen viitekehyksen sisään oli aika nerokas idea yhden rodun ylivallan kokonaisuudessa.”

”Juoni kantoi hyvin koko kirjan ajan ja loppukohtaus oli jopa eeppinen.”

Esimakua tulevasta uutukaisesta pienen videon muodossa

Kolonisaatio leviää linnunradalla propagandan, väkivallan ja uskonnon voimalla. Siirtomaahallinto luottaa ylirotuteoriaan, jossa on vain yksi puhdas, jumalan kuvaksi luotu kansa ja kaikki muut ovat maan mudasta siinnyttä saastaa.

Älyllisen elämän samankaltaisuus koettelee todennäköisyyksien rajoja, mutta onko syynä kolonisaation palvoma pyhä veri vai jokin tuntematon tekijä. Jotkut haluavat peittää tiedon ja valjastaa sen oman totuutensa työkaluksi. Toiset haluavat paljastaa sen kaikille.

Palaute esilukijoilta

Ensimmäinen palaute Kolonian esilukijoilta. Ilmeisesti aivan metsään ei ole tämä uutukainenkaan menossa, vaikka on ehkä synkin kirja mitä olen kirjoittanut ja rakenteellisesti jälleen itselle uutta tyyliä.

Käsikirjoitus lähti esilukijoille

Käsikirjoitus lähti esilukijoille ja nyt voi hetken hengähtää. Alla kirjan ensimmäinen ja viimeinen kappale, joiden väliin mahtuu reilu neljäsataa sivua tarinaa.

”Harmaat pilvet roikkuivat suurkaupungin yllä, sekoittuen osaksi tuota betonin ja teräksen muodostamaa maisemaa. Ylöspäin kurottavien tornitalojen korkeimmat huiput katosivat jonnekin harmauden joukkoon. Pilvien luomaa harsoa vasten loistivat kaupungin lukemattomista valoista ne, jotka onnistuivat tunkeutumaan läpi illan hämäryyden ja taivaalta putoavan tihkusateen.”

”Hiljalleen maisema ympärillä hämärtyi. Sydämen lyönnit kuulostivat kohtuuttoman voimakkailta. Miten ne saattoivat pauhata korvissa kuin ukkonen. Miksi koko muu maailma oli hiljentynyt? Haavoista valui hengityksen hiipuessa verta puroina. Viimeiset henkäykset nostivat punaisen elämännesteen suuhun, josta se valui voimattoman yskinnän mukana kasvoille. Jokaisen lyönnin jälkeen aika seuraavaan pidentyi, kun sydän pumppasi verta, jota oli hetki hetkeltä vähemmän. Sydän löi vielä muutaman epätoivoisen lyönnin ennen kuin lopetti työnsä toivottomana.”

Pääsiäismunat luovat yhteyksiä kirjoihin

Kuten moni tietää niin kaikki kirjani ovat itsenäisiä tarinoita, mutta kertovat silti samasta maailmankaikkeudesta. Jokainen itsenäinen tarina on pieni pala luomaani historiaa ja viljelen niissä hienovaraisia viittauksia kirjasta toiseen.

Niinpä lukijat voivat bongailla pääsiäismunia lukiessaan ja aina uuden kirjan jälkeen julkaisen kuvajaisen kyseisen teoksen viittauksista. Joten nyt on aika paljastaa Symbolin yhteydet kaikkiin edeltäviin kirjoihin.

Symbolin monet kasvot

Kuten kirjan nimikin kertoo niin tarinaan liittyy symboli tai symboleita. Mitä nuo kaikki tarkoittavat ja mikä on niiden vaikutus päähenkilöiden elämään? Osa symboleista liittyy suoraan tarinan juoneen ja osa kertoo ympäröivästä kulttuurista. Kirjan tarina oli melko pitkällä ennen kuin vihdoin keksin sen punaisen langan, joka yhdistää kaikki osaset toisiinsa. Kuinka ollakaan, samalla keksin myös kirjan nimen.

Loppu selviää hankkimalla moisen nimen saanut opus ja lukemalla huima tarina kahden hyvinkin erilaisen naisen yhteisestä matkasta.

Kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska aina voi käydä kuten eräälle lukijalle: ”Luin Symbolin mökillä, kahtena todella sateisena päivänä. Kun istuin saunan jälkeen illalla kuistille viltin alle kääriytyneenä, en laskenut badiä käsistäni ennen kuin huomasin auringon nousevan järven takaa."