Ritarin tarina on toisenlainen, sillä tämä on se kirja, jonka teini Janne lähetti 1987 WSOY:lle. No eihän se tuulta alleen silloin saanut, mikä ei sen aikaista tekstiä myöhemmin tarkasteltaessa ollut mikään ihme.
Nyt julkaistu kirja ei tietenkään ole yksi yhteen sama. Ensimmäiset muutokset tein jo joskus 90-luvun puolessavälissä, kun digitalisoin tuon paperinivaskan tekstinkäsittelyohjelmalla. 2023 alkuvuodesta lähdin kirjoittamaan tarinaa uudelleen julkaisua varten ja kyllähän se kävi lävitse valtavan kasan muutoksia. Toisin sanoen en lähtenyt muokkaamaan vanhaa vaan kirjoitin kaiken uudestaan ja vanha teksti oli vain rinnalla apuna. Perustarina ja miten se nivoutuu muiden kirjojen maailmaan, pysyi kuitenkin suhteellisen paljon ennallaan. Juuri tuo suhde muihin kirjoihin oli myös seikka, joka teki julkaisusta tärkeän. Monella tapaa tässä tarinassa luodaan pohjaa koko luomalleni maailmankaikkeudelle. Ilman tämän kirjan julkaisua historiasta puuttuisi alku.
Muutoksia aiheutti myös se, että vajaa 350 A4 sivua kirjoituskoneella naputeltuna osoittautui painetun kirjan formaattiin muutettuna hieman pidemmältä, tarkemmin sanottuna pituutta tuli reilu 900 sivua. Niinpä kävi heti selväksi, että vaikka kuinka tiivistäisi niin tarina ei mahtuisi yhteen kirjaan ja täytyi kehittää luonnollinen kohta jakaa tekstiä osiin.
Aivan ensimmäisessä käsin kirjoitetussa versiossa oli melkoisesti Tolkien vaikutteita tyyliin kansoina ihmiset, haltiat ja kääpiöt, mutta nämä muutin jo naputtaessani kirjoituskoneella ns. lopullista versiota kustantajaa varten ja samalla pyrin kehittämään kansoille omanlaiseni identiteetit. Nyt julkaistuun kirjaan piti kuitenkin tehdä vielä yksi ratkaiseva muutos, koska 1987 kehittämäni kansa oli nimeltään mindaari ja sitten eräs TV-sarja Amerikasta otti käyttöön nimen minbari. Aivan liian samalta näyttävät nimet ja kukaan tuskin olisi uskonut, että minun keksimä nimi oli vanhempi. Tolkien vaikutteita oli myös esine, jota kannettiin mukana ja jota oltiin viemässä jonnekin (ei kuitenkaan sormus vaan valtikka). Tämäkin sai väistyä ja tilalle tuli jotakin, jota olen käsitellyt jo muutamassa aiemmassa kirjassa, mutta koska juuri tämä asia tulee vastaan vasta seuraavassa osassa, niin sitä ei tässä voi paljastaa.
Pohdintaa aiheutti myös kirjan nimi, joka ei suinkaan alun perin ollut Ritari. Ensimmäisessä versiossa kirjan nimi oli sama kuin päähenkilön nimi. Tämä nimi oli sikäli haastava, että vielä silloin päähenkilö oli mies. Tarinan edetessä mieltymykseni naispäähenkilöihin kuitenkin kasvoi vastustamattomaksi ja tapoin tämän päähenkilön puolessa välissä kirjaa ja tein vaimosta loppuosan päähenkilön. Maailma, jonka kehitin on nimeltään Loranam ja se oli myöhemmässä versiossa myös kirja nimi. Päähenkilön nimi sen paremmin kuin tuo maailman nimi ei kuitenkaan oikein sopinut muiden kirjojen formaattiin. Ritari syntyi melkoisen pohdinnan kautta, mutta olen varsin tyytyväinen uuteen nimeen. Sopivan iskevä, kertoo jo nimenä mistä kirjassa on kyse, mutta ei kuitenkaan paljasta mitään.
