Ensimmäinen palaute Kolonian esilukijoilta. Ilmeisesti aivan metsään ei ole tämä uutukainenkaan menossa, vaikka on ehkä synkin kirja mitä olen kirjoittanut ja rakenteellisesti jälleen itselle uutta tyyliä.
perjantai 18. elokuuta 2023
sunnuntai 6. elokuuta 2023
Käsikirjoitus lähti esilukijoille
Käsikirjoitus lähti esilukijoille ja nyt voi hetken hengähtää. Alla kirjan ensimmäinen ja viimeinen kappale, joiden väliin mahtuu reilu neljäsataa sivua tarinaa.
”Harmaat pilvet roikkuivat suurkaupungin yllä, sekoittuen osaksi tuota betonin ja teräksen muodostamaa maisemaa. Ylöspäin kurottavien tornitalojen korkeimmat huiput katosivat jonnekin harmauden joukkoon. Pilvien luomaa harsoa vasten loistivat kaupungin lukemattomista valoista ne, jotka onnistuivat tunkeutumaan läpi illan hämäryyden ja taivaalta putoavan tihkusateen.”
”Hiljalleen maisema ympärillä hämärtyi. Sydämen lyönnit kuulostivat kohtuuttoman voimakkailta. Miten ne saattoivat pauhata korvissa kuin ukkonen. Miksi koko muu maailma oli hiljentynyt? Haavoista valui hengityksen hiipuessa verta puroina. Viimeiset henkäykset nostivat punaisen elämännesteen suuhun, josta se valui voimattoman yskinnän mukana kasvoille. Jokaisen lyönnin jälkeen aika seuraavaan pidentyi, kun sydän pumppasi verta, jota oli hetki hetkeltä vähemmän. Sydän löi vielä muutaman epätoivoisen lyönnin ennen kuin lopetti työnsä toivottomana.”
”Harmaat pilvet roikkuivat suurkaupungin yllä, sekoittuen osaksi tuota betonin ja teräksen muodostamaa maisemaa. Ylöspäin kurottavien tornitalojen korkeimmat huiput katosivat jonnekin harmauden joukkoon. Pilvien luomaa harsoa vasten loistivat kaupungin lukemattomista valoista ne, jotka onnistuivat tunkeutumaan läpi illan hämäryyden ja taivaalta putoavan tihkusateen.”
”Hiljalleen maisema ympärillä hämärtyi. Sydämen lyönnit kuulostivat kohtuuttoman voimakkailta. Miten ne saattoivat pauhata korvissa kuin ukkonen. Miksi koko muu maailma oli hiljentynyt? Haavoista valui hengityksen hiipuessa verta puroina. Viimeiset henkäykset nostivat punaisen elämännesteen suuhun, josta se valui voimattoman yskinnän mukana kasvoille. Jokaisen lyönnin jälkeen aika seuraavaan pidentyi, kun sydän pumppasi verta, jota oli hetki hetkeltä vähemmän. Sydän löi vielä muutaman epätoivoisen lyönnin ennen kuin lopetti työnsä toivottomana.”
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)