Bendar tajusi tilanteen, työnsi pistoolin koteloon ja syöksyi portaisiin. Kiipeäminen oli liian hidasta, joten hän tarrasi kaiteeseen ja laski käsien ja jalkojen varassa alaspäin. Polte kämmenissä muuttui nopeasti tuskalliseksi ja Bendar kiepautti itsensä kaiteen yli. Hän putosi viiden metrin matkan alatasanteelle ja otti putouksen kevyesti vastaan.
Kaksi hengissä olevaa kaapparia yritti juuri päästä pystyyn veristen ruumiiden keskeltä. Bendar ei tuhlannut luoteja näihin kahteen, vaan kiskaisi miekan esiin, astui askeleen eteenpäin ja iski kahdella tarkalla sivalluksella molempien pään irti. Veren pulputessa katkaistuista kauloista ja päiden kieriessä irvokkaasti, ruumiit kaatuivat hiljalleen lattialle. Samalla Bendar oli jo kiipeämässä takaisin keskustasanteelle. Päästyään ylös hän vinkkasi Durenerin pois huoneesta.
Nuorukainen astui varovaisesti ulos työhuoneesta ja katseli lattialla lojuvia ruumiita. Kaikki oli tapahtunut äärettömän nopeasti, muutamassa sekunnissa nainen hänen seurassaan oli tappanut kokonaisen lauman kaappareita. Työskentelyhuoneen paksun lasin läpi eivät käydyn taistelun äänet olleet kuuluneet. Koko tapahtumaketju oli piirtynyt nuorukaisen silmiin varjomaisena näytelmänä, jossa aseet sylkivät tulta ja uhrien suut aukenivat huutoon, mutta mitään ei kuulunut.
Durener näki veripisaroiden tippuvan ristikkolattian lävitse ja katsoi mustiin verhoutunutta naista. Hän alkoi hiljalleen ymmärtää, ettei mitään muuta turvaa tarvittu. Agentti ei ollut vain nimitys, se oli jotain paljon enemmän ja kaapparit olivat saamassa siitä julman opetuksen.
Ympärillä konehuoneen melu jatkui tasaisena, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nuorukainen tajusi pidätelleensä hengitystä ja henkäisi äkisti saadakseen happea konehuoneen paksussa ilmassa. Hän tunsi huonovointisuutta ja ehkä jopa hivenen pelkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti